Blogi
Blogisivullamme voit lukea seurakuntamme vastuunkantajien ajatuksia ja kannanottoja eri aiheisiin.
Jari Suominen 21.12.2015
Lahjoista suurin
Minua hieman pelotti julkaista tämä kirjoitus. Paimenetkin pelästyivät enkelin ilmestyessä, joka toikin rohkaisevan sanoman: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään teille on syntynyt Daavidin kaupungissa Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra” Tuntematon ja uusi usein pelottaa, mutta moni hyvä asia jää kokematta jos pelko hallitsee. Toisaalta terve pelko myös suojelee. Minua pelottaa monikin asia. Jumala on kuitenkin rakkaus ja rakkaus karkottaa pelon! Uskon, että Jumala on karkottanut minusta ainakin sen verran pelkoa, että sisäisestä kamppailusta huolimatta uskalsin julkaista näin joulun alla tämän blogin, jossa pohdin lahjoista suurimman löytämistä.
Vaikka ei kokisi kristinuskoa tai sen perinteitä tärkeiksi, useampi on kiitollinen ainakin niiden tuomista eduista, kuten vapaapäivistä. Joululahjoista useampi on myös mielissään. Olen nykyisin kiitollinen elämän lahjoista mm. läheisistä ihmistä ja terveydestä Jumalalle. Ikävä kyllä molempien arvon olen ymmärtänyt paremmin vasta menetysten kautta. Yksi suurimmista lahjoista ovat siis läheiset ihmiset, joista joulun aikana saan nauttia. Toiset ovat menettäneet joulun aikana jonkun läheisensä ja ymmärrettävästi näille ihmisille joulun aika on myös surun aikaa.
Suurin Jumalan lahjoista on iankaikkinen elämä, joka löytyy Jeesuksesta. Vaikka Jeesuksen syntymä ei välttämättä ajoitu joulukuuhun, eikä Raamattu kehota erityisesti kristittyjä muistamaan Hänen syntymäänsä (kukapa kehottaa muistamaan omia synttäreitään) niin ajattelen, että hänen kauttaan avautuvat lahjat, jotka koskettavat tämän maallisen vaelluksemme lisäksi taivasta. Hän tahtoo myös lohduttaa niitä, jotka ovat menettäneet jotain arvokasta. Hän tahtoo myös antaa parhaimman lahjan sille, jolla on omasta mielestään kaikki, mutta myös sille jolla ei ole mitään. Jeesuksen merkitys on osittain unohtunut joulunkin aikana kaupallisuuden alle. Tätä kuvaa erään miehen toteamus kaupan ikkunassa seimessä makaavasta Jeesus lapsesta: ”nyt ne ovat sekoittaneet Jeesuksen jo jouluunkin”. Uskon kuitenkin myös joidenkin rauhoittuvan joulun aikaan, ehkäpä kysellen miettimään: kuka tämä joulun lapsi oikein on ja mistä tässä kaikessa pohjimmiltaan on kyse.
Jouluevankeliumissa on paljon hämmentäviä yliluonnollisia elementtejä: enkelit ilmestyvät, neitsyt tulee raskaaksi ja itse Jumala tulee ihmiseksi. Kaksi viimeisintä ovat profetioiden täyttymys, kun vuosisatoja ennen Jeesuksen syntymää ennustetut asiat loksahtavat kohdilleen. Aika paljon tämän ajan ihmisen ymmärryksen ylittävää asiaa. Itselleni ihmeet eivät nykyisin sinällään ole hämmentävä asia, mutta toki myös oman uskoni syntymisen jälkeen ne puhututtavat. Olen kuullut kokemuksia enkeleistä ja nähnyt joidenkin profetioiden toteutuneen myös nykyaikana. Jumalan ihmiseksi tulo painii kuitenkin eri sarjassa ja on ainutlaatuinen ihme ja lahjoista arvokkain.
Jeesus nimi tarkoittaa Herra pelastaa kansansa sen synneistä. Olen saanut itsekin kokea tämän pelastuksen ja on todella lohdullista tietää, että syntini on sovitettu Jeesuksen ristintyön kautta ja minulla on pääsylippu kerran taivaaseen kun täältä lähtö tulee. Jeesukseen uskominen ei koske ainoastaan taivasta vaan Hänen kanssaan vaeltava saa myös kokea käytännössä esimakua maan päällä millainen tämä pelastaja on. Hän on Immanuel – Jumala meidän kanssamme. Sen lisäksi, että tietää olevansa matkalla taivaaseen on mahtavaa tietää ja kokea, että Jumala on läsnä. Hän ei ole vain luonut maailmaa ja lähtenyt sen jälkeen kahville jonnekin ja jättänyt ihmiset oman onnensa nojaan. Hän tahtoo olla ihmisen kanssa. On siis kyse suhteesta.
Olen nähnyt oman elämäni ilman tätä suhdetta ja suhteessa Hänen kanssaan. Vaikka itselleni Jumalan todellisuus on parasta ja jollain tavalla luotan Häneen niin ymmärrän, että jollekin toiselle Jumalan olemattomuus voi olla yhtä todellista. Vaikka jotkut puhuvat todella varmoin sanankääntein uskosta, pelastuksesta ja Jumalan todellisuudesta niin kenenkään ei tulisi ylpeillä näillä asioilla. Eikä myöskään sillä, että ne olisivat jotenkin omaa hyvyyttä. Sillä pelastus on ansaitsematon lahja, se ei perustu ihmisen hyviin tekoihin vaan Jumalan armoon. Ylpeys kuitenkin nostaa minussakin usein päätään ja haluaisin hieman kerskua, mutta voisinko kerskua, siitä jonka joku toinen on minulle antanut. Vaikka minullakin on ollut epäilyjä suhteessa Jumalaan, niin tiedän tänä päivänä hieman paremmin keneen uskon ja tahdon epäilyksistä huolimatta luottaa Häneen. Olen riittävän vakuuttunut hänen todellisuudestaan ja hyvyydestään seuratakseni päivittäin Häntä. Tässä on vähän sama kuin ihmissuhteissa, että kun oppii tuntemaan paremmin toista niin luottamuskin voi kasvaa. Suhteessa Jumalaan perusta ei ole kuitenkaan ihmisen erinomaisuudessa vaan Jumalan erinomaisuudessa. Vaikka minä horjun niin tiedän, että perusta jolle olen rakentanut ei horju.
On selvää, että lahjaa ei voi ottaa vastaan jos sitä ei anneta. Esimerkiksi jouluevankeliumissa elleivät enkelit olisi ilmoittaneet paimenille ilosanomaa, he eivät olisi löytäneet Jeesuksen luo. Mahtavaa tässä on, että raskaan työn raatajat -paimenet, joita ei arvostettu tuon ajan yhteiskunnassa kovin korkealle saivat Jumalalta enkelin kautta kutsun katsomaan ja kumartamaan ihmiseksi tullutta Jumalaa! Myöskään elleivät tietäjät olisi nähneet tähteä, he eivät olisi voineet löytää Jeesusta ja tuoda lahjojaan Hänelle. Yksinkertaisesti jos Jumala ei kutsu ihmistä, niin ihminen ei voi löytää Jeesusta ja pelastua. Onneksi kuitenkin Jumala tahtoo pelastaa ja kutsuu niin rikkaita kuin köyhiäkin löytämään lahjoista suurimman: pelastuksen Jeesuksessa.
Puhuttelevaa on myös se, että Jeesus syntyi likaisessa tallissa, jonne paimenet ja tietäjät tulivat yhdessä kumartamaan Jeesus lasta. Vaikka ulkoisesti puitteet tallissa eivät olleet kummoiset, niin sillä ei loppupelissä ollut mitään merkitystä. Vain sillä oli ja on edelleen merkitystä, että kallein lahja ja ihmiskunnan pelastaja voi löytyä ja Hän on läsnä. Jumala kutsuu meitä kaikkia ihmisiä tunnustamaan syntimme, puhdistumaan Jeesuksen ristintyöhön turvautuen ja kääntymään synneistämme Hänen avullaan. Hän tahtoo antaa kestävän tarkoituksen, todellisen rauhan ja valon ihmisen elämään, koska tahtoo jokaisen parasta, niin kuin enkeli ilmoitti paimenille: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja rauha maassa ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto”.
Ehkäpä tänä jouluna jonkun sydämessä syntyy pilkahdus toivosta ja käy kuin paimenille ja tietäjille, jotka lähtivät seuraamaan tähteä. Etsiminen päättyi lopulta Jumalan löytämiseen. Itse asiassa Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Olet saattanut löytää monia asioita: rikkauksia, mainetta, hyvän työpaikan ja hyviä ihmissuhteita, ja sinun tulisi olla niistä kiitollinen. Toisaalta olet saattanut menettää, vaikka kaikki edellä mainitut. Olet sitten käynyt mitä vaan elämässäsi läpi niin sinua koskee tämä ilosanoma: Jumala tahtoo tulla löydetyksi ja Hänet todella voi löytää! Toivottavasti tänä jouluna Raamatun lupaus, että etsivä löytää toteutuu sen syvimmässä mahdollisessa merkityksessään ja saat iloita taivaallisen ja parhaimman lahjan – Jeesuksen löytämisestä.
Hyvää ja siunattua joulua ja uutta vuotta 2016!
Raamatun viittaukset:
Matt 1:21.-23., Luuk 2:10.-11.14., Luuk 11:9.,1. Joh 4:8.18. ja Ef. 2:8.-9.