Taivaallinen isä ja hänen tunteminen

ISÄN TUNTEMINEN

Talvinen marraskuun sunnuntai 14.11.2010 on takanapäin – se oli isänpäivä. Isänpäivä on omistettu kaikille isille, jolloin heitä muistetaan lahjoin ja kukkasin ym. tavoin. Onnea isät! Kuinka moni meistä kuitenkaan tiedostaa sen tosiasian, että isyys ei ole kenenkään kohdalla itsestäänselvyys.  Psalmissa 127:3. sanotaan: ”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.” Isyys, kuten myös äitiys sekä lapset ovat Raamatun mukaan  Herran lahja. Perhe ja koko ihmisenä oleminen ja vieläpä isänä oleminen ovat lahjaa Herralta, Taivaalliselta Isältämme.

Kuinka hyvin lapsemme tuntevat meidät ja pitävät isänään? Entä kuinka hyvin me isät tunnemme Taivaallisen Isän – tai tunnemmeko häntä ollenkaan, vai ainoastaan vähän?

Entä isänä oleminen, velvollisuudet, – kuinka suoriudun isän arvokkaassa ja vaativassa tehtävässä?

Isänä oleminen ja siinä suoriutuminen ei ole suinkaan yksinkertainen ja helppo tehtävä, vaan siinä joutuu näkemään vaivaa lastensa ja perheen eteen. Työ- ja perhe-elämän sovittaminen keskenään tasapainoiseksi harmoniaksi ei helposti onnistu, sillä elämässä tulee monenlaisia ongelmia vastaan, joihin ei aina ennalta osaa varautua. Vaikka olisikin varautunut, niin joskus tulee asioita eteen, jotka tuntuvat käyvän yli voimien ja ymmärryksen.

Lapset ovat siis Herran lahja, siispä myös isäksi tuleminen ja siinä oleminen on myös Herran lahja. Tästäpä herää kysymys ja ajatus – olisikohan lahjan antajalla jotakin sanomista ja neuvoja isänä olemiseemme ja koko elämäämme sekä perhettämme varten?

Onpa hyvinkin, sillä Jaakob kirjoittaa: Jaak. 1:17. ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” Jeesus sanoo meille maallisille isille: Matt. 7:11.”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!”

Taivaallisen Isän tunteminen hänen Poikansa kautta

Jeesus sanoo, että taivaallinen Isä antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat. Kuinka sitten voi anoa, jos ei tunne häntä? Niin, vaikea se on anoa, jos ei usko, eikä tunne Jumalaa – taivaallista Isää. Hänet on kuitenkin mahdollista tuntea. Tästä asiasta apostoli Johannes kirjoittaa: 1. Joh. 2: 13. ”Minä kirjoitan teille, isät, sillä te olette oppineettuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä te olette voittaneet sen, joka on paha. Minä olen kirjoittanut teille, lapsukaiset, sillä te olette oppineet tuntemaan Isän.

Taivaallisen Isän tunteminen on mahdollista, mutta hänen tunteminen tapahtuu ainoastaan hänen Poikansa Jeesuksen kautta. Jeesus itse sanoo: Matt. 11:27. ”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” Tämän tosiasian vahvistavat myös Jeesuksen valitsemat apostolit. Johannes kirjoittaa: 1 Joh. 2: 23. ”Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.”

Isän ja Pojan tuntemisen kautta tuleva siunaus

Jeesukseen uskominen ja hänen tunnustaminen Kristukseksi, Jumalan Pojaksi avaa meille tien Jumalan, taivaallisen Isän tuntemiseen. Jeesuksen tunteminen merkitsee myös Isän tuntemista, jolloin me pääsemme osallisiksi Jumalan, kaikkivaltiaan Isän armosta, rauhasta, laupeudesta, huolenpidosta ja lohdutuksesta Kristuksessa. Tästä apostoli Paavali kirjoittaa korinttolaisille: 1 Kor. 1:

1. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.

2. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

3. Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

Ahdistuksia elämäämme siis tulee. Meidän on kuitenkin hyvä tuoda asiamme ja perheemme rukouksessa ja anomisessa Jumalalle kiitoksen kanssa tiettäväksi. Siitä seuraa Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi ja on varjeleva sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa. Siten me voimme olla turvallisella ja lohdullisella mielellä. (Fil. 4:6. 7.)

 

ISÄN VELVOLLISUUS JA TEHTÄVÄ PERHEEN PÄÄNÄ

Perheen pää Raamatussa, apostoli Paavalin opetuksen mukaan

1 Kor. 11: 1. Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja.
2. Minä kiitän teitä, että minua kaikessa muistatte ja noudatatte minun opetuksiani, niin kuin minä ne teille olen antanut.
3. Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.
11. Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa.
12. Sillä samoin kuin vaimo on alkuisin miehestä, samoin myös mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta.

Meidän isien on tiedostettava Jumalan asettama asemamme perheen päänä. Siihen asemaan kuuluu myös velvollisuutemme vaimoa ja perhettä kohtaan. Tässä asemassamme voimme onnistua Jumalan armon ja neuvojen avulla, pyytäessämme niitä. Jumalalle kuuliaisina me saamme siunauksen, ohjeet ja neuvot elämäämme varten kuten Aabraham sai.

Mooses kirjoittaa: 1 Moos. 18: 17. Ja Herra sanoi: ”Salaisinko minä Aabrahamilta, mitä olen tekevä?
18. Onhan Aabrahamista tuleva suuri ja väkevä kansa, ja kaikki kansakunnat maan päällä tulevat hänessä siunatuiksi.
19. ”Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on, jotta Herra antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut.”

Aabrahamin tehtävänä oli perheen päänä opettaa ja käskeä lapsiansa ja perhettään sekä hänen jälkeensä jääviä pitämään Jumalan käskyt ja tekemään mikä on Jumalan tahto. Siitä oli seurauksena Jumalan siunaus ja huolenpito hänen, perheensä ja hänen jälkeensä jäävien elämään.

Jumala sanoi: ”Salaisinko minä Aabrahamilta, mitä olen tekevä?” Jumala Isänä on halukas kertomaan suunnitelmistaan, joita hänellä on meitä varten. Hänellä on suunnitelma meitä isiä ja jokaista ihmistä varten, kunhan me vain pysähtyisimme rukoilemaan ja anomaan häneltä johdatusta elämäämme. Hän itse on sanonut: ”Minä johdatan heitä kun he kulkevat rukoillen.” Me säästyisimme monilta ongelmilta ja turhilta vaikeuksilta, jos me kulkisimme rukoillen, pyytäen Isän neuvoja, huolenpitoa ja johdatusta elämäämme. Tätähän me odotamme lapsiltammekin, että he ovat meille isille ja vanhemmille kuuliaisia, ottavat varteen neuvomme ja tulevat kysymään neuvoja meiltä. Onnea ja siunausta teille, isät!  R.L.

Kohti kesää

Kesä on vuodenaika, jota me odotamme eniten, sillä kesä on hyvin monien mahdollisuuksien aikaa. Kesällä on valoisaa jopa läpi yön ja monilla on kesälomat. Silloin onkin aikaa harrastaa mieliasioitaan; kalastaa, retkeillä, rakentaa, hoitaa puutarhaa, kerätä marjoja ja muita luonnon antimia sekä olla yhdessä perheen kanssa ja matkustella.

Kesä on meille kaikille levon, latautumisen ja virkistäytymisen aikaa, että jaksamme jälleen pitkän talven yli.

Tätä elämän kiertokulkua on kuitenkin hyvä tarkastella iankaikkisuusnäkökulmasta. Jos näin teemme, niin meille avautuu aivan uusia näköaloja, jotka muuttavat meidän asennettamme ja suhdettamme tähän aikaan, vaikuttaen meidän elämämme arvoihin ja tekemisiimme. Jumalan sanan profeetallisessa valossa, meille uskon kautta on avautumassa näköalat Jumalan iankaikkisiin suunnitelmiin, joita hän toteuttaa Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumala tahtoo viedä meitä todelliseen lepoon ja rauhaan, joka kestää iankaikkisesti.

 

Profeetallinen katse

Meidän tulee katsoa elämäämme ja tulevaisuuttamme eteenpäin – profeetallisesti. Tähän meidän Herramme Jeesus Kristus meitä kehottaa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Matt. luku 24. Tässä apostoli Matteus kertoo tapahtumista, jossa Jeesus tulee ulos pyhäköstä ja menee pois, mutta hänen opetuslapsensa tulevat Jeesuksen luo ja haluavat näyttää hänelle pyhäkön rakennuksia. Siihen Jeesus vastaa heille sanoen: ”Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle jaottamatta.” 

Pyhäkkö oli komea. Sitä oli valtavan suurista kivistä kymmeniä vuosia rakennettu ja nyt opetuslapset saavat kuulla profeetallisen sanan; se tullaan hajottamaan maan tasalle. Ennen pääsiäistä Jeesus tapasi pyhäkössä istumassa myyjiä ja rahanvaihtajia, niin hän teki nuorista ruoskan ja ajoi kaikki myyjät lampaineen, härkineen ja kyyhkysineen ulos sekä kaatoi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä ja tuolinsa nurin. Sitten hän sanoi (Matt. 21:13.) heille: ”Kirjoitettu on: `Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi`, mutta te teette siitä ryövärien luolan.” Apostoli Johannes kertoo luvussa 2, kuinka edellisen johdosta juutalaiset tulivat Jeesuksen tykö ja vaativat häneltä merkkiä, johon Jeesus vastasi: Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Tähän juutalaiset vastasivat: ”Neljäkymmentäkuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu ja sinäkö pystytät  sen kolmessa päivässä?” Juutalaiset eivät ymmärtäneet, että Jeesus puhui ruumiinsa temppelistä, ja että hänet  tullaan ristiinnaulitsemaan ja tappamaan ristillä, mutta hän nousee kuolleista kolmantena päivänä.

 

Lyhytnäköinen katse ja seuraus

Juutalaiset olivat menettäneet jotakin hyvin arvokasta, sillä he olivat maallistuneet ja menettäneen armon ja rukouksen hengen ja alkaneet pitää pyhäkköä rukoushuoneen sijasta markkinapaikkana. He olivat lakanneet rukoilemasta ja siten pitämästä uskon yhteyttä Jumalaansa.

Heidän katseensa oli tullut lyhytnäköiseksi ja maalliseksi, jossa ei ollut enää sijaa eikä aikaa rukoukselle;  Jumalan tahdon, -johdatuksen ja -varjeluksen etsimiselle. Tämän seurauksena Jerusalem valloitettiin ja temppeli hajoitettiin. Tämänkin tapahtuman Jeesus puhui jo edeltä kun hän ratsasti Jerusalemiin. Siitä Luukas kertoo: Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta…sen tähden, ettet etsikkoaikaasi tuntenut.”Luuk. 19:41.-44.

Jospa tietäisit sinäkin…mutta nyt se on silmiltäsi salattu. On hyvin ikävää, jos me emme tunne omaa etsikkoaikaamme, sitä, jolloin Jumala meitä kutsuu ja kehottaa etsimään ensin hänen valtakuntaansa ja vanhurskauttaan. Etsiessämme elämässämme ensisijaisesti Jumalaa, hänen valtakuntaansa ja vanhurskauttaan, kuuluu myös lupaus; siinä ohessa annetaan elatus ja vaatteet eli se, mitä me tässä ajassa tarvitsemme.

 

Opetuslapset saivat Jeesukselta paljonkin opetusta ja valaistusta tulevista asioista ja tapahtumista. Niistä monet asiat muistuivat heidän mieleensä kun ne toteutuivat. Jeesuksen ennustaessa temppelin hajottamisen, niin lopulta opetuslapset itsekin rohkaistuivat kysymään Herralta tulevia tapahtumia sanoen: ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailmanlopun merkki?” Matt. 24: 3.

Tähän Jeesus vastasi: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä, sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: `Minä olen Kristus`,  ja eksyttävät monta. Matt. 24: 4.5.

Tämän lisäksi Jeesus puhuu paljon enteistä ja merkeistä ennen maailman loppua. Maailmanloppuhan merkitsee tämän nykyisen maailman aikakauden loppua, jonka jälkeen Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, joissa vanhurskaus eli oikeudenmukaisuus asuu ja hallitsee. Tämän maailman aikakausi alkaa olla nyt lopuillaan. Sillä jos me tarkastelemme Herran Jeesuksen antamia selkeitä merkkejä, niin niistä emme voi erehtyä. On kuitenkin aivan eri asia uskommeko, mitä Herra on edeltä meille sanonut ja alammeko myös toimimaan ja vaeltamaan uskon mukaisesti kohti luvattua uutta taivasta ja -maata.

Jeesus – puhuessaan vääristä Kristuksista ja profeetoista – sanoi myös, että te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomista sodista, mutta katsokaa, ettette peljästy, sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Jeesuksen sanoessa: näin täytyy tapahtua, se merkitsee, että nämä ennustukset vääjäämättä tulevat meitä lopunajan ihmisiä kohtaamaan tavalla taikka toisella.

Lopunajan merkkejä on useita, joita Jeesus ennusti ilmenevän. Niitä on; väärät Kristukset ja profeetat, kansojen ja valtakuntien väliset sodat, nälänhädät, maanjäristykset, kristittyjen vainot, laittomuuden valtaanpääsy, jonka seurauksena kylmenee useimpien rakkaus, mutta joka vahvana pysyy loppuun asti se pelastuu. Jeesus jatkaa myös, että Jumalan valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille ja sitten tulee loppu.

Jeesus sanoi Matt. 24: 15. ”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta,  seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – .”

Jeesus halusi vahvistaa sanomansa, rohkaista ja muistuttaa opetuslapsiaan sanomalla: ”Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.” Matt. 24: 5.

Vaikka tämä profetia koski ja koskee ensisijaisesti juutalaisia, pyhäkköä  ja Jerusalemia, niin siinä on meille kaikille kehotus tarkkaavaisuuteen kun näemme  profetioiden toteutuvan.

Jeesus ilmoitti myös paluunsa takaisin, joka näkyy, niin kuin salama, joka leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen. Hän tulee taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella, ei siis enää ihmislapsena, vaan kirkkauden Herrana. Ajankohtaa, jolloin hän saapuu takaisin, eivät tiedä taivasten enkelit, eikä hän, Jumalan Poikakaan, vaan Isä yksin.

Sitten hän kertoi vertauksen: ”Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.” Matt. 24: 32.33.

Kaiken sanomansa Herra Jeesus, Jumalan Poikana ja Vapahtajana vahvistaa sanoen: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. Matt. 24: 35.

Opetus viikunapuusta on selkeä; kun puun oksa on tuore ja lehdet puhkeavat, se merkitsee, että talvi on takanapäin ja kesä on tulossa. Samoin Jeesuksen ilmoittamien maailmanlopun ja hänen tulemuksensa ennusmerkkien toteutuminen merkitsee tämän maailman aikakauden loppua ja Jumalan valtakunnan esiintuloa Herran Jeesuksen ilmestymisen myötä.

 

Valmistautuminen tulevaan?

Valmistautuessamme tulevaan ja   ylipäätään, säilyäksemme uskossa, meillä on yksi tapa ylitse muiden ja se on rukous. Lakata rukoilemasta, on yhtä kuin lakata hengittämästä. Sydämen rukous on yhteydenpitoa ja kommunikointia Hengessä Jumalan kanssa. Profeetta Jeremian kautta Israelin kansalle tullut sanoma, koskien Israelin Jumalasuhteen uudistumista oli tämä: ”Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu…” Jer. 31: 9.

Rukoillen kulkien, uskossa vaeltaen me saamme taivaallisen ja turvallisen johdatuksen elämäämme, eikä meidän tarvitse kompastella. Rukoillen kulkien me saamme myös voimaa kohdata sitä, mikä tuleva on. Herran neuvo kuuluu: ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä:” Luuk. 21: 36.

Ollessamme oikealla paikalla, suhteessamme Jumalaan, kulkien rukoillen,  me voimme nähdä oksan tuoreuden ja lehtien puhkeavan, josta tiedämme kesän – Jumalan valtakunnan – olevan lähellä. Tämän nähtyämme, saamme Jeesuksen sanojen mukaan rohkaista itsemme ja nostaa päämme, sillä meidän vapautuksemme on lähellä. RL.

Jumala ja hänen valtakuntansa salaisuus

Profeetta Jesaja sanoo 45:15.
”Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja.

” 5 Moos. 29:29. sanotaan:
”Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.”

Jumala, vaikka onkin salattu Jumala, ei hän ole kuitenkaan ollut antamatta todistusta itsestään menneiden sukupolvien aikana. Hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voi- mansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä – kirjoittaa apostoli Paavali kirjeessään roomalaisille. Jumalan luomisteot puhuvat Jumalan olemuksesta, mutta hän haluaa antaa ihmiselle vielä enemmän, hän haluaa, että me tuntisimme hänet, kukin ihminen henkilökohtaisesti. Israelin Jumala on myös pakanainkin Jumala – ja Vapahtaja!

Hänellä on ikuisista ajoista lähtien ollut Kristuksessa salainen suunnitelma ihmistä varten, josta apostoli Paavali kirjoittaa, Ef.3:8.-12.:
”Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.” RL.

Jumala puhuu poikansa kautta

Kirjeessä Hebrealaisille luvussa 1, jakeissa 1-2 sanotaan: ”Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.”
Jumala on kautta aikain puhunut ihmisille valitsemiensa profeettojen kautta.
Näinä viimeisinä päivinä – niin kuin myös apostoli sanoo; ”joille maailmanaikojen loppukausi on tullut” – Jumala puhuu meille Poikansa kautta. Jeesus Kristus Jumalan Poikana on kaiken perillinen ja hän on myös se suuri profeetta, josta Herra puhui Moosekselle, 5 Moos. 18: 18,19: ”Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.”

JEESUS, JUMALAN HERÄTTÄMÄ PROFEETTA, PUHUU 

Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään; että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ”Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti”. Matt. 13: 34,35.
Jeesus, Jumalan Poika puhuu ja tuo esiin sellaisia asioita, jotka ovat olleet salassa ihmisiltä maailman perustamisesta asti. Nämä salaisuudet eivät kuitenkaan kaikille avaudu eivätkä tule ilmi ja syy siihen ilmoitetaan, Matt. 13:15: ”Sillä paatunut on tämän kansan sydän ja korvillaan he työläästi kuulevat ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.” On siis kysymys sydämen paatumuksesta, joka estää kuulemasta, näkemästä ja ymmärtämästä Jumalan valtakunnan salaisuuksia ja siten pääsemästä niistä osallisiksi.
Jeesuksen opetuslapsetkaan eivät aina uskoneet, niinpä Jeesus kysyi: ”Onko teidän sydämenne paatunut?”

JEESUS SELITTÄÄ OPETUSLAPSILLEEN VERTAUKSET

Matt. luvussa 13 Jeesus puhuu useita vertauksia kansalle ja puheensa lopuksi hän sanoo: ”Jolla on korvat, se kuulkoon.” Ainoastaan opetuslapsilleen Jeesus selitti ja opetti vertausten merkityksen, koska muille se olisi ollut turhaa heidän sydämensä kääntymättömyyden ja paatumuksen tähden.

– Vertaus kylväjästä –

Opetuslapsilleen Jeesus selittää, Matt. 13:18: ”Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä: Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, joka kylvettiin tien oheen.”  Tässä tapauksessa sydämen paatumus esti kuulijaa ymmärtämästä Jumalan sanaa ja paha pääsi tulemaan tilalle.
Jakeessa 23 Jeesus opettaa: ”Mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä.”  Tässä vertauksessa hyvä maa tarkoitti ihmisen sydäntä, joka on nöyrtynyt parannukseen ja kääntynyt Jumalan puoleen etsimään hänen valtakuntaansa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumalan sana pääsi nöyrtyneessä ja kääntyneessä sydämessä vaikuttamaan ja tuottamaan hyvää hedelmää.

– Vertaus nisusta ja lusteesta sekä elonleikkuusta –

Täällä maailmassa vallitsee kylvön ja niiton laki; eli mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Näin on myös Jumalan valtakunnassa. Jeesus puhuu Matt. 13: 24-30. vertauksen, että Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
Jeesus laski kansanjoukot luotaan, mutta opetuslapset tulivat hänen luokseen ja pyysivät Jeesusta selittämään heille vertauksen pellon lusteesta. Jakeissa 37 – 43 Jeesus selittää sanoen: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele: elonaika on maailman loppu ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niin kuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.” Jeesuksen loppusanat – ”Jolla on korvat, se kuulkoon” – saakoon herättää meidät kuulemaan Jumalan Pojan ääntä – opetuslasten tavalla. RL

Peltomies, joka kylvi siemenen peltoonsa

Keväällä peltomies, nykyisin maanviljelijä, tai kuka tahansa vaivaa näkeekin; kyntää, muokkaa ja lannoittaa ja sitten uskossa kylvää siemenen, tai jyvän peltoonsa ja odottaa toivossa, että kylvö onnistuu ja hän saa sitten syksyllä korjata satoa pelloltaan ja pääsee vaivansa hedelmille. Uskoa ja toivoa tarvitaan siis jokapäiväisessä elämässä ja arkisissa asioissa, voidaksemme toimia. Menettäessämme uskon ja toivon tärkeisiin asioihin; tekemisiimme, tulevaisuuteen ja ennen kaikkea Jumalaan, me lamaannumme ja tulemme kykenemättömiksi toimimaan määrätietoisesti. Menettäessämme uskon tulevaisuuteen, alamme ajatella lyhytnäköisesti ja kaikki vaivannäkö tuntuu turhalta. Me tarvitsemme elämässämme tavoitteita ja päämääriä, joita kohti ponnistella ja jos niitä ei ole, niin elämä on kuin tuuliajolla ajelehtimista.

Kaikilla on, tai on ollut elämässään unelmia, tavoitteita ja päämääriä, joiden eteen on halunnut nähdä vaivaa elämässään. Valitettavasti monien kohdalla unelmat ja tavoitteet ovat särkyneet ja jääneet saavuttamatta. Meistä riippumattomat syyt; sairastumiset, onnettomuudet, loukatuksi tuleminen sekä myös meidän väärät valinnat ja epäonnistumiset elämässämme ovat voineet viedä meiltä uskon ja toivon tulevaisuutemme suhteen. Nyt, jos koskaan tarvitsemme ensisijaisesti uskoa ja luottamusta Jumalaan ja hänen sanaansa kohtaan.

Maailma on täynnä monenlaisia uhkakuvia; sodat, epidemiat ja jopa pandemiat, suuret maanjäristykset, tulvat ja monet ennennäkemättömät luonnon katastrofit, nälänhädät, maailman talouden romahtaminen ja siitä seurannut työttömyys ja monenlaiset seuraamukset, nuorten monenlainen pahoinvointi jne.

Kirjeessä Hebrealaisille 11:1. sanotaan: Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy. Jos maanviljelijä alkaisi epäilemään, että jyvissä, joita hän aikoo kylvää, ei olekaan elämää ja lopettaisi siten vaivannäön, niin häneltä ja monilta muiltakin loppuisi leipä – siten myös meidän elämämme tulisi uhatuksi. Samoin me menetämme mahdollisuutemme iankaikkiseen elämään ja tulevaisuuteen, jos me emme usko ja luota Jumalan sanaan, sen eläväksi tekevään voimaan ja katoamattomuuteen, josta Hän itse on sanonut: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Matt. 4:4. Jeesus on sanonut, että elämämme ei riipu rahasta, eikä tavaran paljoudesta, vaikka sitä ylenpalttiseti olisikin. Amerikan pörssin- ja koko maailmantalouden romahtaminen on osoittanutkin sen, ettei epävarmaan rikkauteen kannata toivoansa asettaa.

Psalmintekijä psalmissa 121:1. kysyy: ”Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Jakeessa 2 hän vastaa itse: ”Apu tulee minulle Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.” Psalmintekijä tiesi, mistä apu tulee, kehen voi luottaa ja turvata.

Lähettäessään sanansa maailmaan, Jumala lähetti sen siinä tietoisuudessa, uskossa ja toivossa, että se tekee myös sen, mitä varten hän sen lähetti: Jes. 55:10,11. ”Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.”

Jumala on suuri peltomies, joka on kylvänyt katoamattoman siemenen maailmaan – lähettämällä oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Jeesus sanoi: ”..jos nisun jyvä ei putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” Joh. 12:24. Tässä Jeesus tarkoitti sitä, että hän tulee kuolemaan ristillä maailman elämän puolesta ja tuottaa paljon hedelmää. Niinkuin nisun jyvä pudotessaan maahan ja kuollessaan, tuottaa paljon hedelmää, eli jälleen uusia jyviä, niin Kristuskin kuoltuaan ja ylösnoustuaan jokaiselle, joka hänet vastaanottaa ja uskoo hänen nimeensä, antaa voiman tulla Jumalan lapseksi ja hän saa iankaikkisen elämän lahjaksi.

Apostoli Pietari kirjoittaa Jumalan sanan uudestisynnyttävästä voimasta ja katoamattomuudesta: 1 Piet. 1:23,25. ”Te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti. Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.”

Jumala haluaa kylvää katoamattoman sanansa – joka tuli maailmaan lihaksi, ihmiseksi – Jeesuksen Kristuksen meidän sydämiimme, että me uskoisimme häneen ja eläisimme hänen kauttaan.

Joh. 14:1.-4. Jeesus itse rohkaisee uskomaan Jumalaan ja häneen: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte. Tuomas, eikä muutkaan opetuslapset tienneet tietä, joka johtaisi sinne, mihinkä Jeesus oli menossa, eli taivaaseen Isän tykö, niin jakeessa 6 Jeesus osoittaa tien opetuslapsilleen ja meille kaikille sanoen: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä, eikä kukaan tule Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani.”

Uskomalla Jeesukseen, hänen nimeensä ja seuraamalla häntä – pitäen hänen sanansa, me olemme silloin taivaalliseen kotiimme ja iankaikkiseen elämään johtavalla tiellä – Isän tykö.

Lopuksi 1 Joh. 5:11.-13. ”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.” RL.