Sana rististä – Jumalan voima

Meille suomalaisille – sana rististä – ei pitäisi olla kovin vieras asia, sillä onhan sanoma evankeliumista ollut esillä kansamme keskuudessa jo vuosisatoja. Sana rististä on aikoinaan nostanut esiin suuria tunteita, mutta nykyään se ei tunnu kovin paljon suomalaisia enää koskettavan. Mikä on syynä tähän?

Sodan tuoma yhteinen ahdinko kansamme kohdalla sai aikaan sen, että presidenttiparia myöten kansa alkoi rukoilla ja etsiä apua Jumalalta. Jumala antoi siunauksen, johon kuului itsenäinen Suomi, sotaveloista suoriutuminen ja elintason nousu. Tämän siunauksen olemme kuitenkin kansakuntana unohtaneet, emmekä ole olleet kiitolliset, vaan olemme kääntyneet pois Jumalasta.

Kansamme nousu sodan kurimuksesta elintason huipulle aineelliseen vaurauteen on tuudittanut kansamme hengelliseen taantumiseen, penseyteen ja ylpeyteen, jossa luulemme menestyvämme ilman Jumalaa. Kristillisiä arvoja – joilla rakennettiin sodan jälkeen kansamme tulevaisuutta – ollaan syrjäyttämässä mm. kouluopetuksesta. Kansamme ajautuminen kiittämättömyyteen Luojaamme kohtaan, uskon, hänen sanansa ja oikeuksiensa hylkääminen merkitsee kansamme selkärangan murtumista, jossa Jumalan oikeudet ja vanhurskaat säädökset sekä usko ja luottamus Jumalaan eivät ole tukemassa kansamme ryhtiä ja menestystä. Tästä esimerkkinä on Jumalan valittu kansa – Israel – jota Jumala varoitti, ettei kansa unhoittaisi Jumalaansa ja hänen apuaan kun rikkautta ja menestystä tulee:

 

5 Moos. 8: 11 Varo, ettet unhota Herraa, sinun Jumalaasi, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä, oikeuksiansa ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan.
12 Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä,
13 kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki, mitä sinulla on, lisääntyy,
14 niin älköön sydämesi ylpistykö, äläkä unhota Herraa, sinun Jumalaasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä,
15 kuljetti sinua suuressa ja hirmuisessa, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien, vedettömien maiden erämaassa, vuodatti sinulle vettä kovasta kalliosta
16 ja antoi erämaassa sinulle mannaa syödä, jota sinun isäsi eivät tunteneet – nöyryyttääksensä ja koetellaksensa sinua ja lopuksi sinulle hyvää tehdäksensä.
17 Älä ajattele sydämessäsi: ’Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden’,
18 vaan muista, että Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle voiman hankkia rikkautta pitääkseen liittonsa, jonka hän valalla vannoen teki sinun isiesi kanssa, niin kuin tähän päivään saakka on tapahtunut.
19 Mutta jos sinä unhotat Herran, sinun Jumalasi, ja seuraat muita jumalia, palvelet niitä ja kumarrat niitä, niin minä vakuutan teille tänä päivänä, että te peräti hukutte.
20 Niin kuin ne kansat, jotka Herra hukuttaa teidän tieltänne, niin tekin hukutte, kun ette kuulleet Herraa, teidän Jumalaanne.

Me tiedämme mikä Israelin kansaa on kohdannut viimeisen kahden vuosituhannen aikana: Kansa on hajotettuna pakanakansojen sekaan ja on kärsinyt hirvittävästi eri kansojen taholta. Tämän Jeesus ennusti tapahtuvan Israelille:

Luuk. 21: 20. Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. 21. silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. 22. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. 23. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; 24. ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.

Pahimpana voidaan pitää holokaustia. Noin kuusi miljoonaa juutalaista vietiin keskitys- ja tuhoamisleireilleja tapettiin Saksan miehittämillä alueilla. 1900-luvulla oli myös muita juutalaisiin kohdistuneita joukkomurhia ja pakkosiirtoja, kuten Neuvostoliiton pogromit. Kansaa on palannut viime vuosikymmeninä luvattuun maahansa, mutta apostolit opettavat, että Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle pelastukseen.

Psalmissa 33: 12. sanotaan: Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on. Sakari Topelius ymmärsi yksilöihmisen ja koko kansan menestyksen salaisuuden – uskonsa Jumalaan – josta hän sanoo näin:

Aina liikkuvan, vaihtelevan ja väreilevän
ihmishengen pohja on usko.
Sen voimakkuuteen
perustuu kansojen elinvoima.
Kansa on voimakas ulkonaisesti ja sisäisesti
ainoastaan niin kauan
kuin se säilyttää tietoisuutensa Jumalasta,
uskonsa.

Kansamme hengellisen taantumisen myötä olemme kansakuntana menettämässä elinvoimamme – Jumalan siunauksen – jonka seurauksena lisääntyy kansallinen epävarmuus, turvattomuus ja pahoinvointi. Ihmisviisauden ja aineellisen hyvinvoinnin varaan rakennettu tulevaisuus ei ole kestävä. Yksilöihmisen, perheiden ja koko kansan tulevaisuus – menestys ja hyvinvointi – on riippuvainen Jumalan siunauksesta.

Siunaus saadaan osaksemme uskon kuuliaisuudessa Herran Jeesuksen nimeä ja Hänen sanaansa kohtaan. Tämä käy ilmi Jeesuksen vertauksesta, josta Luukas kirjoittaa,

Luuk. 6: 47. ”Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan – minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. 48. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu. 49. Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri.”

Pääsiäisen sanoma – sana rististä – eli Kristuksen ristiinnaulitsemisesta on hulluutta monille, mutta jokainen uskova ammentaa siitä osakseen Jumalan voimaa ja viisautta jokapäiväiseen elämäänsä ja rakentaa tulevaisuuttaan – iankaikkista elämää.

Apostoli Paavali opettaa 1 Kor. 1: 21. Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, 22. koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, 23. me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, 24. mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

 

Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden ja meidän syntiemme sovitukseksi, mutta hänen ylösnousemuksensa merkitsee, että hän elää ja me pelastumme hänen elämänsä kautta, josta Paavali kirjoittaa:

 

Room. 5: 8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
10 Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;
11 emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.

Sana Jeesuksen Kristuksen rististä julistaa koko maailmalle Jumalan armahtavaa laupeutta, rakkautta ja rauhaa Jumalan kanssa, syntien sovituksen myötä. Jumala kehottaa apostolin kautta:

2 Kor. 5:20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

On aika yksilöuskovina ja koko kansakuntana tunnustaa syntimme, tehdä parannus ja kääntyä Herran puoleen; kiittäen rukoilla armoa ja anteeksiantoa itsellemme, perheillemme ja koko kansallemme Herran Jeesuksen nimessä.

Daniel – joka huomasi Israelin kohdalla tapahtuneen onnettomuuden tottelemattomuuden tähden – hän alkoi rukoilla Jumalalta armoa ja anteeksiantoa kansalleen. Jumala havaitsi hänet otolliseksi ja vastasi hänen rukouksiinsa. Danielin rukouksesta ja synnin tunnustamisesta voit lukea Danielin kirjasta luvusta 9. RL.