Suuri ilo – kaikelle kansalle

Mutta enkeli sanoi heille:

”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon,

joka on tuleva kaikelle kansalle.”

Voiko yllä oleva Raamatun, 2000:n vuoden takainen  enkelin ilmoittama ilosanoma koskettaa nykypäivän ihmistä ja koko ihmiskuntaa? Vastaus tähän kysymykseen on hyvin yksiselitteinen: kyllä voi, mutta valitettavasti tämän päivän ihmisellä yleensä on liian kiire pysähtyäkseen tämän ihmiselle tärkeimmän ja kalleimman sanoman ääreen, joka on ilmoitettu taivaista.

Toinen kysymys kuuluu; jos Raamatun ilmoittama ilosanoma voi koskettaa nykypäivän ihmistä, niin miten se tapahtuu? Tähänkin on hyvin yksiselitteinen vastaus – ellemme vastaanota lahjaa, niin emme pääse lahjasta myöskään osallisiksi ja iloitsemaan siitä. Tulevana jouluna jälleen ostetaan joululahjoja jollekin annettavaksi, eli lahjalla on saaja – lahjan vastaanottaja. Siis, kuinka kukaan ostaa lahjaa vain ostamisen ilosta, jättääkseen lahjan antamatta jollekin? Antaessamme lahjan , niin totta kai me odotamme, että hän, jolle lahjan annamme, niin myös sen vastaanottaa. Sitten hän avaa lahjan pakkauksestaan, jonka jälkeen lahjan saanut pääsee iloitsemaan saamastaan lahjasta ja alkaa käyttämään sitä sen käyttötarkoituksen mukaisesti.

Ellemme vastaanota meille tarjottua lahjaa, avaa sitä ja ala sitä käyttämään käyttötarkoituksen mukaisesti, niin ei se meitä mitään hyödytä. Samoin on taivaallisen lahjan laita; jos me emme usko taivaalliseen ilosanomaan Jeesuksesta Kristuksesta, Vapahtajasta, ja vastaanota häntä meidän elämäämme, vaan torjumme hänet, niin ei se lahja meitä mitään hyödytä ja siten jää turhaksi meidän kohdallamme. Tämä nyt ei ole mitään uutta, että ihmiselle parasta ja kallisarvoisinta lahjaa ollaan sivuuttamassa, sillä taivaallinen lahja ei ole luonnollisin silmin havaittavissa ja käsin kosketeltavissa. Ristiinnaulitsemisensa jälkeen ja noustuaan kuolleista Jeesus joutui toteamaan epäilevälle Tuomaalle,Joh. 20:29. Jeesus sanoi hänelle: ”Sen tähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!”

– Apostoli Paavali joutui tähdentämään kuulijoilleen ilosanoman varmuutta ja tärkeyttä, että he voisivat uskoa sen:

1. Tim. 1:15.16. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin. Mutta sen tähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.

2 Kor. 6: 1. 2. Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut”. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.

Ef. 2:8.9. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Jaak. 1:17. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.

 

Juhliessamme ja viettäessämme tulevaa joulua, niin muistakaamme joulun syvin merkitys, joka on siinä, että tiedostamme ilosanoman sisällön, JA OTAMME VASTAAN Jumalan lahjan – meille – Kaikelle kansalle on syntynyt Vapahtaja, Jeesus Kristus! Hän on – kuten apostoli todistaa – sama eilen, tänään ja iankaikkisesti –  joten syntien anteeksisaaminen ja pelastus kadotustuomiolta ovat todellisuutta tämänkin päivän ihmiselle, siis jokaiselle Jeesukseen Kristukseen uskovalle syntien anteeksisaaminen Herran Jeesuksen nimen kautta.

Jumalan armolahja Jeesuksessa Kristuksessa on edelleenkin vastaanotettavissa, eikä ainoastaan joulun aikaan, vaan juuri nyt, kun luet tätä tekstiä – kuten Jumalan Sana sanoo:  ” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” Älköön siis kukaan yrittäkö itse ansaita Jumalan lahjaa, vaan uskokoon kukin Herraan Jeesukseen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi. Tätä lahjaa – ilosanomaa – ei siis voi ostaa millään hinnalla, eikä ansaita teoilla, eikä myöskään myydä, joten kaiuttakaamme Suurta ilosanomaa kaikelle kansalle – meille kaikille on syntynyt Vapahtaja – Jeesus Kristus Jumalan Poika –Hän elää aina ja iankaikkisesti! Jospa tietäisit Jumalan lahjan? – Tämän kysymyksen Herra Jeesus esitti eräälle naiselle, joka oli tullut  ammentamaan kaivosta vettä, juodakseen sitä. Jospa todellakin kaikki ihmiset tietäisivät Jumalan lahjan Jeesuksessa Kristuksessa, uskoisivat häneen ja siten pääsisivät osallisiksi iankaikkiseen elämään. Kuinka kukaan voi tulla tietämään Jumalan lahjasta, ellei siitä kukaan kerro, julista tai todista niille, jotka eivät ole siitä vielä kuulleet tai muutoin vastaanottaneet Jumalan lahjaa? Tähän loppuun vielä osa Jeesuksen ja naisen välisestä keskustelusta.

Joh. 4: 6. – 14. Ja siellä oli Jaakobin lähde. Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt, istui hän lähteen reunalle. Ja oli noin kuudes hetki. Niin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minulle juoda”. Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan. Niin Samarian nainen sanoi hänelle: ”Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?” Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: ’Anna minulle juoda’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi hänelle: ”Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi? Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”.

Rauhallista Joulun aikaa jokaiselle sekä Onnea ja Siunausta Uuteen Vuoteen 2013!  Reijo Luukkonen

Valoon syksyn synkän hetkistä

Syksy on monille vaikeaa aikaa, sillä päivä lyhenee ja valon määrä vähenee; on sadetta, harmaata ja ankeaa, aiheuttaen siten monille masennusta. Kesän jälkeen luonto käy lepoon ja tällöin ihmisinäkin koemme muutosta, pyrkien sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin.

Toiminnallinen vireytemme syksyllä ei olekaan sitä luokkaa, kuin kesän valoisina päivinä. Luonnon kiertokulku vaikuttaa hyvinkin paljon ihmiselämään ja toimintoihin, tuoden vaihtelua elämäämme monellakin tavalla. Elinpäivinämme emme koe aina päivänpaistetta, vaan niitä harmaita, ja jopa synkkiäkin hetkiä elämäämme mahtuu. HL 516 sanoja lainatakseni ”Kiitos Sulle kirkkahista keväisistä päivistä, kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä.” Näihin syksyn synkän hetkiin, kun luonnollinen valo on vähissä, me saamme taivaallisen valon ja lohdutuksen Kirkkauden Herran, Jeesuksen Kristuksen kautta!

Tätä taivaallista valoa Jumala haluaa meille antaa, sillä Hän on sanonut: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren Valkeuden.” Vielä tänäkin päivänä Jumala siirtää ihmisen pimeydestä valkeuteen, eli Jeesuksen Kristuksen yhteyteen ja hänen valtakuntaansa sen, joka uskoo häneen. ”Pimeään ei jää se, joka nyt on vaivan alla” – lohduttaa sekä antaa toivoa ja valoa profeetallinen Jumalan sana. Jeesukseen uskovina meistä on tullut valkeuden lapsia.

Jeesus sanoi, että hän on maailman valkeus ja opetuslapsilleen hän sanoi Matt. 5:14 Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; 15 eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. 16 Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.

Meidät on kutsuttu ja asetettu loistamaan taivaallista valoa, mutta meidän täytyy tulla ”ladatuksi” täyteen Kristuksen kirkkautta, että Hänen valonsa loistaisi meissä. Näin ollen, kehoitankin meitä kaikkia hankkimaan – kuten Raamattu kehoittaakin – öljyä lamppuihinsa ja sitähän saa Herralta Jeesukselta – Kirkkauden Herralta. Tätä varten kunkin oman seurakunnan tilaisuudet ovat tuiki tärkeitä, hankkiaksemme öljyä lamppuihimme, palaaksemme täydellä liekillä. Lämpimästi tervetuloa myöskin Sonkajärven Helluntaiseurakunnan tilaisuuksiin, sillä tilaisuuksien tarjonta marraskuulla on hyvinkin runsasta. Valoa ja Siunausta jokaisen elämään! Reijo L.

Sana rististä – Jumalan voima

Meille suomalaisille – sana rististä – ei pitäisi olla kovin vieras asia, sillä onhan sanoma evankeliumista ollut esillä kansamme keskuudessa jo vuosisatoja. Sana rististä on aikoinaan nostanut esiin suuria tunteita, mutta nykyään se ei tunnu kovin paljon suomalaisia enää koskettavan. Mikä on syynä tähän?

Sodan tuoma yhteinen ahdinko kansamme kohdalla sai aikaan sen, että presidenttiparia myöten kansa alkoi rukoilla ja etsiä apua Jumalalta. Jumala antoi siunauksen, johon kuului itsenäinen Suomi, sotaveloista suoriutuminen ja elintason nousu. Tämän siunauksen olemme kuitenkin kansakuntana unohtaneet, emmekä ole olleet kiitolliset, vaan olemme kääntyneet pois Jumalasta.

Kansamme nousu sodan kurimuksesta elintason huipulle aineelliseen vaurauteen on tuudittanut kansamme hengelliseen taantumiseen, penseyteen ja ylpeyteen, jossa luulemme menestyvämme ilman Jumalaa. Kristillisiä arvoja – joilla rakennettiin sodan jälkeen kansamme tulevaisuutta – ollaan syrjäyttämässä mm. kouluopetuksesta. Kansamme ajautuminen kiittämättömyyteen Luojaamme kohtaan, uskon, hänen sanansa ja oikeuksiensa hylkääminen merkitsee kansamme selkärangan murtumista, jossa Jumalan oikeudet ja vanhurskaat säädökset sekä usko ja luottamus Jumalaan eivät ole tukemassa kansamme ryhtiä ja menestystä. Tästä esimerkkinä on Jumalan valittu kansa – Israel – jota Jumala varoitti, ettei kansa unhoittaisi Jumalaansa ja hänen apuaan kun rikkautta ja menestystä tulee:

 

5 Moos. 8: 11 Varo, ettet unhota Herraa, sinun Jumalaasi, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä, oikeuksiansa ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan.
12 Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä,
13 kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki, mitä sinulla on, lisääntyy,
14 niin älköön sydämesi ylpistykö, äläkä unhota Herraa, sinun Jumalaasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä,
15 kuljetti sinua suuressa ja hirmuisessa, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien, vedettömien maiden erämaassa, vuodatti sinulle vettä kovasta kalliosta
16 ja antoi erämaassa sinulle mannaa syödä, jota sinun isäsi eivät tunteneet – nöyryyttääksensä ja koetellaksensa sinua ja lopuksi sinulle hyvää tehdäksensä.
17 Älä ajattele sydämessäsi: ’Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden’,
18 vaan muista, että Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle voiman hankkia rikkautta pitääkseen liittonsa, jonka hän valalla vannoen teki sinun isiesi kanssa, niin kuin tähän päivään saakka on tapahtunut.
19 Mutta jos sinä unhotat Herran, sinun Jumalasi, ja seuraat muita jumalia, palvelet niitä ja kumarrat niitä, niin minä vakuutan teille tänä päivänä, että te peräti hukutte.
20 Niin kuin ne kansat, jotka Herra hukuttaa teidän tieltänne, niin tekin hukutte, kun ette kuulleet Herraa, teidän Jumalaanne.

Me tiedämme mikä Israelin kansaa on kohdannut viimeisen kahden vuosituhannen aikana: Kansa on hajotettuna pakanakansojen sekaan ja on kärsinyt hirvittävästi eri kansojen taholta. Tämän Jeesus ennusti tapahtuvan Israelille:

Luuk. 21: 20. Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. 21. silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. 22. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. 23. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; 24. ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.

Pahimpana voidaan pitää holokaustia. Noin kuusi miljoonaa juutalaista vietiin keskitys- ja tuhoamisleireilleja tapettiin Saksan miehittämillä alueilla. 1900-luvulla oli myös muita juutalaisiin kohdistuneita joukkomurhia ja pakkosiirtoja, kuten Neuvostoliiton pogromit. Kansaa on palannut viime vuosikymmeninä luvattuun maahansa, mutta apostolit opettavat, että Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle pelastukseen.

Psalmissa 33: 12. sanotaan: Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on. Sakari Topelius ymmärsi yksilöihmisen ja koko kansan menestyksen salaisuuden – uskonsa Jumalaan – josta hän sanoo näin:

Aina liikkuvan, vaihtelevan ja väreilevän
ihmishengen pohja on usko.
Sen voimakkuuteen
perustuu kansojen elinvoima.
Kansa on voimakas ulkonaisesti ja sisäisesti
ainoastaan niin kauan
kuin se säilyttää tietoisuutensa Jumalasta,
uskonsa.

Kansamme hengellisen taantumisen myötä olemme kansakuntana menettämässä elinvoimamme – Jumalan siunauksen – jonka seurauksena lisääntyy kansallinen epävarmuus, turvattomuus ja pahoinvointi. Ihmisviisauden ja aineellisen hyvinvoinnin varaan rakennettu tulevaisuus ei ole kestävä. Yksilöihmisen, perheiden ja koko kansan tulevaisuus – menestys ja hyvinvointi – on riippuvainen Jumalan siunauksesta.

Siunaus saadaan osaksemme uskon kuuliaisuudessa Herran Jeesuksen nimeä ja Hänen sanaansa kohtaan. Tämä käy ilmi Jeesuksen vertauksesta, josta Luukas kirjoittaa,

Luuk. 6: 47. ”Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan – minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. 48. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu. 49. Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri.”

Pääsiäisen sanoma – sana rististä – eli Kristuksen ristiinnaulitsemisesta on hulluutta monille, mutta jokainen uskova ammentaa siitä osakseen Jumalan voimaa ja viisautta jokapäiväiseen elämäänsä ja rakentaa tulevaisuuttaan – iankaikkista elämää.

Apostoli Paavali opettaa 1 Kor. 1: 21. Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, 22. koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, 23. me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, 24. mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

 

Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden ja meidän syntiemme sovitukseksi, mutta hänen ylösnousemuksensa merkitsee, että hän elää ja me pelastumme hänen elämänsä kautta, josta Paavali kirjoittaa:

 

Room. 5: 8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
10 Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;
11 emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.

Sana Jeesuksen Kristuksen rististä julistaa koko maailmalle Jumalan armahtavaa laupeutta, rakkautta ja rauhaa Jumalan kanssa, syntien sovituksen myötä. Jumala kehottaa apostolin kautta:

2 Kor. 5:20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

On aika yksilöuskovina ja koko kansakuntana tunnustaa syntimme, tehdä parannus ja kääntyä Herran puoleen; kiittäen rukoilla armoa ja anteeksiantoa itsellemme, perheillemme ja koko kansallemme Herran Jeesuksen nimessä.

Daniel – joka huomasi Israelin kohdalla tapahtuneen onnettomuuden tottelemattomuuden tähden – hän alkoi rukoilla Jumalalta armoa ja anteeksiantoa kansalleen. Jumala havaitsi hänet otolliseksi ja vastasi hänen rukouksiinsa. Danielin rukouksesta ja synnin tunnustamisesta voit lukea Danielin kirjasta luvusta 9. RL.

Alussa oli sana

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.

Näillä sanoilla apostoli Johannes aloittaa evankeliuminsa (Joh. 1:1.- 3.)

ALUSSA LOI JUMALA TAIVAAN JA MAAN – ja ihmisen omaksi kuvaksensa

Jumalan mies – Mooses – aloittaa kirjansa seuraavasti:

Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus”. Ja valkeus tuli. (Moos. 1:1.- 3.)

Vaihe vaiheelta, Mooses kertoo Jumalan luomistekoja kuinka Jumala sanoi ja tapahtui niin. Saatuaan luomistekonsa päätökseen, Jumala katsoi kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja se oli sangen hyvää.

Jumala lopetti työnsä seitsemäntenä päivänä, siunasi ja pyhitti sen, koska sinä päivänä hän lepäsi kaikesta luomistyöstänsä. Seitsemännen päivän Jumala antoi myös meille ihmisille lepopäiväksi.

Mooses kertoo myös, kuinka Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, kaltaisekseen, mieheksi ja naiseksi hän heidät loi. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.”   Myös muita asioita Jumala sääti luomistyössään ihmiselle kuten: mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ilman tätä luomis-säädöstä ja Jumalan siunausta ihmisten lisääntyminen ja maan täyttäminen olisi mahdotonta.

SANA TULI LIHAKSI – SUURI SYNTYMISEN IHME – SYNTYI VAPAHTAJA

Johannes kirjoitti siitä kuinka alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä. Sitten hän kirjoittaa:

Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, sen kaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:14.)

Tästä syntymisen ihmeestä profeetta Jesaja profetoi noin 700 vuotta ennen:

Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. (merkitsee Jumala meidän kanssamme, Jes. 7:14.)

Matteus kirjoittaa evankeliumissaan siitä, kuinka Joosefin kihlattu, Maria, huomattiin hänen ennen heidän yhteen menoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet.  Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi:

”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” (Matt. 1:20.21.)

Jeesus tuli valkeudeksi maailmaan, ilmoittamaan Isän ja kuolemaan ristillä meidän syntiemme edestä ja siten koko maailman Vapahtajaksi.

Olemmeko me sitten kaikki  ihmiset automaattisesti vapahdettuja? Emme suinkaan, vaan Jeesus saarnasi sanoen:

Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle. Matt. 4:17.) Sekä: Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. (Joh. 12:46.)

Meidän tulee siis uskoa Jeesukseen, Jumalan Poikaan, päästäksemme pimeydestä, eli synneistämme vapaiksi – valkeuteen, hänen yhteyteensä sekä iankaikkiseen elämään.    RL.

Jeesus tullut on

Joulun aikaan laulamme jälleen tuttua joululaulua: Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa. Kautta avaruuksien kaikuu laulu riemuinen: Jeesus tullut on. Laulun sanojen sanoma – Jeesus tullut on – pitää paikkansa ja siitä on hyvä laulaa, mutta myös puhua ja kirjoittaa tästä suuresta ilouutisesta.

Apostoli Pietari julistaa ilosanomaa Jeesuksesta todistaen Apt. 3:21. näin: ”Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti,  jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta.”

Jumala oli jo ikiajoista saakka puhunut Israelille – valitulle kansallensa – asettavansa Daavidin valtaistuimelle kuninkaan,  jolla Herraus on oleva iankaikkinen.

Kuninkaan tuleminen Luukkaan mukaan: Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Luuk. 2:6. – 11.

KUNINGAS HERODEKSEN VAINO JEESUSTA KOHTAAN

Jeesuksen, juutalaisten kuninkaan syntyminen ei ollut mieleen silloisen hallitsevan kuninkaan – Herodeksen – mieleen, sillä kuultuaan syntyneestä kuninkaasta, hän hämmästyi, kuten hämmästyi myös koko Jerusalemin väki. Kuningas Herodes aikoi tulla kumartamaan syntynyttä kuningasta, kunhan tietäjät ovat ensin hänet löytäneet. Tosiasiassa Herodes halusi tappaa Jeesuksen, koska Herodes koki Jeesuksen uhkana hänen kuninkuudelleen. Tähti, jonka tietäjät olivat nähneet itäisillä mailla, johdatti heidät lapsen tykö ja tietäjät antoivat hänelle lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Jumala kielsi tietäjiä Herodeksen tykö palaamasta, niinpä he menivät toista tietä omaan maahansa. Tästä Herodes vihastui kovin ja tapatti Beetlehemistä ja sen ympäristöstä kaikki kaksivuotiaat ja nuoremmat poikalapset.

Tätä ennen Jumala puhui Joosefille Herodeksen aikeista ja siten Joosef perheineen pakeni Egyptiin ajaksi, kunnes Herodes ja kaikki lapsen henkeä väijyneet olivat kuolleet. Jouluna laulamme Sakari Topeliuksen sanoittamaa ja Jean Sibeliuksen säveltämää laulua: En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan. Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan..jne. Aikansa vaikutusvaltaiset henkilöt ovat siis tämän joululaulun takana. Jospa tämä mieli – joka laulun sanoista kuvastuu – olisi ollut myös kuningas Herodeksella sekä monella muulla vallan pitäjällä ja – käyttäjällä, niin maailman historia ei olisi niin verinen kuin se nyt on. Valitettavasti maailman historia tulee olemaan verinen siihen saakka, kunnes kaikki kohdalleen asetetaan: Jumalan valtakunta perustetaan ja valtaistuimelle istuu hän, jonka hartioilla on herraus. Profeetta Jesaja ennusti näin: Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan tuomiolla ja vanhurskaudella, nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.
-Jes. 9:6.

JEESUS TULI:

–       SAARNAAMAAN PARANNUSTA JA JUMALAN EVANKELIUMIA

Aloittaessaan vaikutuksensa Jeesus oli noin kolmenkymmenen vuoden vanha. Hän oli neljäkymmentä päivää erämaassa perkeleen kiusattavana. Perkele, jonka haltuun oli annettu koko maailman loisto, yritti saada Jeesuksen lankeamaan ja kumartamaan häntä. Jeesus ei tullut tavoittelemaan tämän maailman loistoa, eikä kuninkuutta, sillä hänen kuninkuutensa ei ollut tästä maailmasta.

Luukas kirjoittaa näistä vaiheista 4:5. – 8. ”Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: ”Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun.” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Kirjoitettu on: ’Sinun pitää kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata palveleman’.”

Erämaasta palattuaan kun Johannes Kastaja oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.
-Mark. 1:14.-15.

–       PELASTAMAAN MAAILMAN

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
-Joh. 3:16.17.

Saulus Tarsolainen, joka oli Jeesuksen ja hänen seuraajiensa vainooja, sai kokea todeksi sen, ettei Jeesus tullut tuomitsemaan, vaan pelastamaan. Pelastuttuaan hänestä tuli apostoli Paavali ja hän kirjoittaa näin:

”Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa; ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin. Mutta sen tähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi. Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.”
-1 Tim. 1:12. – 17.

–       ILMOITTAMAAN ISÄN

Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.”
-Luuk. 10:22.

Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.-
-Joh.1:18.

–       KUOLEMAAN MAAILMAN ELÄMÄN PUOLESTA JA TUOMAAN ELÄMÄN JA YLTÄKYLLÄISYYDEN

Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
-Joh. 10:10.11.

Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.”
-Joh. 6:51.

Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.” Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.”
-Luuk. 22:19.20.

Jeesuksen elämä oli vainottuna aivan lapsesta saakka maailman taholta ja vaino huipentui siihen, että hänet ristiinnaulittiin ja tapettiin ristillä. Tämä oli kuitenkin Jumalan tahto, sillä rakkaudessaan Jumala antoi oman Poikansa kuolemaan meidän syntiemme tähden. Kuolemallaan Jeesus kukisti kuoleman ja sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on Perkeleen. Ensimmäinen joulu oli verinen koska Herodes vainosi Jeesusta ja tapatti Beetlehemin ja sen ympäristöstä kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. Takana oli tämän maailman ruhtinas, joka oli saanut valtaansa kuningas Herodeksen. Herodes käytti valtaansa tuhotakseen ja tappaakseen. Jeesus on sanonut: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.”

SAULUS – JEESUKSEN PILKKAAJA JA VAINOOJA

Saulus Tarsolaisen ollessa tämän maailman ruhtinaan sokaisemana ja vainoretkillään Damaskoksen tiellä, hän sai kokea Herran kirkkauden, josta hän kirjoittaa: ”Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan, ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta. Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka. Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella, näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä, ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.’

Niin minä sanoin: ’Kuka olet, herra?’ Ja Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.’ Sen tähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.”                                                                        Apt. 26:9. – 20.

TÄMÄN AJAN PILKKA JA VAINO

Tänä aikana myös pilkataan Jeesusta ja häneen seuraajiaan. Suomessa mm. joissakin nykyisissä televisio-ohjelmissa. Monissa maissa Jeesukseen uskovia vainotaan, kidutetaan ja tapetaan. Tänäkin aikana moni Jeesuksen seuraaja maksaa kallista hintaa, jopa henkensä. Jeesus on pilkkaamisesta sanonut: Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin.” Sillä he sanoivat: ”Hänessä on saastainen henki”.   Mark. 3:28. – 30.

Saulus, josta tuli apostoli Paavali, sanoi tehneensä syntiä tietämättömänä epäuskossa. Epäusko johtaa syntien tekemiseen ja annetaan anteeksi, jos epäuskoinen kääntyy ja tulee parannukseen, mutta jos pilkkaaminen menee Pyhän Hengen pilkkaamiseksi, niin sitä ei ikinä anneta anteeksi. Näin ollen Jumalaan ja hänen valtakuntansa asioihin kohdistuva pilkka on aina vaarallista tekijälleen, sillä se voi johtaa lopulta tuomioon, jolle ei ole peruutusta, ellei pilkkaaja tule ajoissa parannukseen.

VALLAN TAVOITTELU EI KUULU JUMALAN VALTAKUNTAAN

Vallan tavoittelu on ilmeistä ihmisten keskuudessa, mutta se ei kuulu Jumalan valtakuntaan, joten Jeesus antaa tähän asiaan hyvän neuvon opetuslapsilleen:

Ja kun Jeesus lähti kulkemaan ylös Jerusalemiin, otti hän ne kaksitoista erilleen ja sanoi matkalla heille: ”Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanoille pilkattavaksi ja ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös”.

Silloin Sebedeuksen poikain äiti tuli poikineen hänen tykönsä ja kumarsi häntä, aikoen anoa häneltä jotakin. Niin hän sanoi vaimolle: ”Mitä tahdot?” Tämä sanoi hänelle: ”Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi.” Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: ”Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä olen juova?” He sanoivat hänelle: ”Voimme.” Hän sanoi heille: ”Minun maljani te tosin juotte, mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut.” Kun ne kymmenen sen kuulivat, närkästyivät he näihin kahteen veljekseen.

Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: ”Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niin kuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.”                Matt. 20:17. – 28.     RL.

Taivaallinen isä ja hänen tunteminen

ISÄN TUNTEMINEN

Talvinen marraskuun sunnuntai 14.11.2010 on takanapäin – se oli isänpäivä. Isänpäivä on omistettu kaikille isille, jolloin heitä muistetaan lahjoin ja kukkasin ym. tavoin. Onnea isät! Kuinka moni meistä kuitenkaan tiedostaa sen tosiasian, että isyys ei ole kenenkään kohdalla itsestäänselvyys.  Psalmissa 127:3. sanotaan: ”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.” Isyys, kuten myös äitiys sekä lapset ovat Raamatun mukaan  Herran lahja. Perhe ja koko ihmisenä oleminen ja vieläpä isänä oleminen ovat lahjaa Herralta, Taivaalliselta Isältämme.

Kuinka hyvin lapsemme tuntevat meidät ja pitävät isänään? Entä kuinka hyvin me isät tunnemme Taivaallisen Isän – tai tunnemmeko häntä ollenkaan, vai ainoastaan vähän?

Entä isänä oleminen, velvollisuudet, – kuinka suoriudun isän arvokkaassa ja vaativassa tehtävässä?

Isänä oleminen ja siinä suoriutuminen ei ole suinkaan yksinkertainen ja helppo tehtävä, vaan siinä joutuu näkemään vaivaa lastensa ja perheen eteen. Työ- ja perhe-elämän sovittaminen keskenään tasapainoiseksi harmoniaksi ei helposti onnistu, sillä elämässä tulee monenlaisia ongelmia vastaan, joihin ei aina ennalta osaa varautua. Vaikka olisikin varautunut, niin joskus tulee asioita eteen, jotka tuntuvat käyvän yli voimien ja ymmärryksen.

Lapset ovat siis Herran lahja, siispä myös isäksi tuleminen ja siinä oleminen on myös Herran lahja. Tästäpä herää kysymys ja ajatus – olisikohan lahjan antajalla jotakin sanomista ja neuvoja isänä olemiseemme ja koko elämäämme sekä perhettämme varten?

Onpa hyvinkin, sillä Jaakob kirjoittaa: Jaak. 1:17. ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” Jeesus sanoo meille maallisille isille: Matt. 7:11.”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!”

Taivaallisen Isän tunteminen hänen Poikansa kautta

Jeesus sanoo, että taivaallinen Isä antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat. Kuinka sitten voi anoa, jos ei tunne häntä? Niin, vaikea se on anoa, jos ei usko, eikä tunne Jumalaa – taivaallista Isää. Hänet on kuitenkin mahdollista tuntea. Tästä asiasta apostoli Johannes kirjoittaa: 1. Joh. 2: 13. ”Minä kirjoitan teille, isät, sillä te olette oppineettuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä te olette voittaneet sen, joka on paha. Minä olen kirjoittanut teille, lapsukaiset, sillä te olette oppineet tuntemaan Isän.

Taivaallisen Isän tunteminen on mahdollista, mutta hänen tunteminen tapahtuu ainoastaan hänen Poikansa Jeesuksen kautta. Jeesus itse sanoo: Matt. 11:27. ”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” Tämän tosiasian vahvistavat myös Jeesuksen valitsemat apostolit. Johannes kirjoittaa: 1 Joh. 2: 23. ”Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.”

Isän ja Pojan tuntemisen kautta tuleva siunaus

Jeesukseen uskominen ja hänen tunnustaminen Kristukseksi, Jumalan Pojaksi avaa meille tien Jumalan, taivaallisen Isän tuntemiseen. Jeesuksen tunteminen merkitsee myös Isän tuntemista, jolloin me pääsemme osallisiksi Jumalan, kaikkivaltiaan Isän armosta, rauhasta, laupeudesta, huolenpidosta ja lohdutuksesta Kristuksessa. Tästä apostoli Paavali kirjoittaa korinttolaisille: 1 Kor. 1:

1. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.

2. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

3. Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

Ahdistuksia elämäämme siis tulee. Meidän on kuitenkin hyvä tuoda asiamme ja perheemme rukouksessa ja anomisessa Jumalalle kiitoksen kanssa tiettäväksi. Siitä seuraa Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi ja on varjeleva sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa. Siten me voimme olla turvallisella ja lohdullisella mielellä. (Fil. 4:6. 7.)

 

ISÄN VELVOLLISUUS JA TEHTÄVÄ PERHEEN PÄÄNÄ

Perheen pää Raamatussa, apostoli Paavalin opetuksen mukaan

1 Kor. 11: 1. Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja.
2. Minä kiitän teitä, että minua kaikessa muistatte ja noudatatte minun opetuksiani, niin kuin minä ne teille olen antanut.
3. Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.
11. Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa.
12. Sillä samoin kuin vaimo on alkuisin miehestä, samoin myös mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta.

Meidän isien on tiedostettava Jumalan asettama asemamme perheen päänä. Siihen asemaan kuuluu myös velvollisuutemme vaimoa ja perhettä kohtaan. Tässä asemassamme voimme onnistua Jumalan armon ja neuvojen avulla, pyytäessämme niitä. Jumalalle kuuliaisina me saamme siunauksen, ohjeet ja neuvot elämäämme varten kuten Aabraham sai.

Mooses kirjoittaa: 1 Moos. 18: 17. Ja Herra sanoi: ”Salaisinko minä Aabrahamilta, mitä olen tekevä?
18. Onhan Aabrahamista tuleva suuri ja väkevä kansa, ja kaikki kansakunnat maan päällä tulevat hänessä siunatuiksi.
19. ”Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on, jotta Herra antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut.”

Aabrahamin tehtävänä oli perheen päänä opettaa ja käskeä lapsiansa ja perhettään sekä hänen jälkeensä jääviä pitämään Jumalan käskyt ja tekemään mikä on Jumalan tahto. Siitä oli seurauksena Jumalan siunaus ja huolenpito hänen, perheensä ja hänen jälkeensä jäävien elämään.

Jumala sanoi: ”Salaisinko minä Aabrahamilta, mitä olen tekevä?” Jumala Isänä on halukas kertomaan suunnitelmistaan, joita hänellä on meitä varten. Hänellä on suunnitelma meitä isiä ja jokaista ihmistä varten, kunhan me vain pysähtyisimme rukoilemaan ja anomaan häneltä johdatusta elämäämme. Hän itse on sanonut: ”Minä johdatan heitä kun he kulkevat rukoillen.” Me säästyisimme monilta ongelmilta ja turhilta vaikeuksilta, jos me kulkisimme rukoillen, pyytäen Isän neuvoja, huolenpitoa ja johdatusta elämäämme. Tätähän me odotamme lapsiltammekin, että he ovat meille isille ja vanhemmille kuuliaisia, ottavat varteen neuvomme ja tulevat kysymään neuvoja meiltä. Onnea ja siunausta teille, isät!  R.L.

Kohti kesää

Kesä on vuodenaika, jota me odotamme eniten, sillä kesä on hyvin monien mahdollisuuksien aikaa. Kesällä on valoisaa jopa läpi yön ja monilla on kesälomat. Silloin onkin aikaa harrastaa mieliasioitaan; kalastaa, retkeillä, rakentaa, hoitaa puutarhaa, kerätä marjoja ja muita luonnon antimia sekä olla yhdessä perheen kanssa ja matkustella.

Kesä on meille kaikille levon, latautumisen ja virkistäytymisen aikaa, että jaksamme jälleen pitkän talven yli.

Tätä elämän kiertokulkua on kuitenkin hyvä tarkastella iankaikkisuusnäkökulmasta. Jos näin teemme, niin meille avautuu aivan uusia näköaloja, jotka muuttavat meidän asennettamme ja suhdettamme tähän aikaan, vaikuttaen meidän elämämme arvoihin ja tekemisiimme. Jumalan sanan profeetallisessa valossa, meille uskon kautta on avautumassa näköalat Jumalan iankaikkisiin suunnitelmiin, joita hän toteuttaa Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumala tahtoo viedä meitä todelliseen lepoon ja rauhaan, joka kestää iankaikkisesti.

 

Profeetallinen katse

Meidän tulee katsoa elämäämme ja tulevaisuuttamme eteenpäin – profeetallisesti. Tähän meidän Herramme Jeesus Kristus meitä kehottaa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Matt. luku 24. Tässä apostoli Matteus kertoo tapahtumista, jossa Jeesus tulee ulos pyhäköstä ja menee pois, mutta hänen opetuslapsensa tulevat Jeesuksen luo ja haluavat näyttää hänelle pyhäkön rakennuksia. Siihen Jeesus vastaa heille sanoen: ”Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle jaottamatta.” 

Pyhäkkö oli komea. Sitä oli valtavan suurista kivistä kymmeniä vuosia rakennettu ja nyt opetuslapset saavat kuulla profeetallisen sanan; se tullaan hajottamaan maan tasalle. Ennen pääsiäistä Jeesus tapasi pyhäkössä istumassa myyjiä ja rahanvaihtajia, niin hän teki nuorista ruoskan ja ajoi kaikki myyjät lampaineen, härkineen ja kyyhkysineen ulos sekä kaatoi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä ja tuolinsa nurin. Sitten hän sanoi (Matt. 21:13.) heille: ”Kirjoitettu on: `Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi`, mutta te teette siitä ryövärien luolan.” Apostoli Johannes kertoo luvussa 2, kuinka edellisen johdosta juutalaiset tulivat Jeesuksen tykö ja vaativat häneltä merkkiä, johon Jeesus vastasi: Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Tähän juutalaiset vastasivat: ”Neljäkymmentäkuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu ja sinäkö pystytät  sen kolmessa päivässä?” Juutalaiset eivät ymmärtäneet, että Jeesus puhui ruumiinsa temppelistä, ja että hänet  tullaan ristiinnaulitsemaan ja tappamaan ristillä, mutta hän nousee kuolleista kolmantena päivänä.

 

Lyhytnäköinen katse ja seuraus

Juutalaiset olivat menettäneet jotakin hyvin arvokasta, sillä he olivat maallistuneet ja menettäneen armon ja rukouksen hengen ja alkaneet pitää pyhäkköä rukoushuoneen sijasta markkinapaikkana. He olivat lakanneet rukoilemasta ja siten pitämästä uskon yhteyttä Jumalaansa.

Heidän katseensa oli tullut lyhytnäköiseksi ja maalliseksi, jossa ei ollut enää sijaa eikä aikaa rukoukselle;  Jumalan tahdon, -johdatuksen ja -varjeluksen etsimiselle. Tämän seurauksena Jerusalem valloitettiin ja temppeli hajoitettiin. Tämänkin tapahtuman Jeesus puhui jo edeltä kun hän ratsasti Jerusalemiin. Siitä Luukas kertoo: Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta…sen tähden, ettet etsikkoaikaasi tuntenut.”Luuk. 19:41.-44.

Jospa tietäisit sinäkin…mutta nyt se on silmiltäsi salattu. On hyvin ikävää, jos me emme tunne omaa etsikkoaikaamme, sitä, jolloin Jumala meitä kutsuu ja kehottaa etsimään ensin hänen valtakuntaansa ja vanhurskauttaan. Etsiessämme elämässämme ensisijaisesti Jumalaa, hänen valtakuntaansa ja vanhurskauttaan, kuuluu myös lupaus; siinä ohessa annetaan elatus ja vaatteet eli se, mitä me tässä ajassa tarvitsemme.

 

Opetuslapset saivat Jeesukselta paljonkin opetusta ja valaistusta tulevista asioista ja tapahtumista. Niistä monet asiat muistuivat heidän mieleensä kun ne toteutuivat. Jeesuksen ennustaessa temppelin hajottamisen, niin lopulta opetuslapset itsekin rohkaistuivat kysymään Herralta tulevia tapahtumia sanoen: ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailmanlopun merkki?” Matt. 24: 3.

Tähän Jeesus vastasi: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä, sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: `Minä olen Kristus`,  ja eksyttävät monta. Matt. 24: 4.5.

Tämän lisäksi Jeesus puhuu paljon enteistä ja merkeistä ennen maailman loppua. Maailmanloppuhan merkitsee tämän nykyisen maailman aikakauden loppua, jonka jälkeen Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, joissa vanhurskaus eli oikeudenmukaisuus asuu ja hallitsee. Tämän maailman aikakausi alkaa olla nyt lopuillaan. Sillä jos me tarkastelemme Herran Jeesuksen antamia selkeitä merkkejä, niin niistä emme voi erehtyä. On kuitenkin aivan eri asia uskommeko, mitä Herra on edeltä meille sanonut ja alammeko myös toimimaan ja vaeltamaan uskon mukaisesti kohti luvattua uutta taivasta ja -maata.

Jeesus – puhuessaan vääristä Kristuksista ja profeetoista – sanoi myös, että te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomista sodista, mutta katsokaa, ettette peljästy, sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Jeesuksen sanoessa: näin täytyy tapahtua, se merkitsee, että nämä ennustukset vääjäämättä tulevat meitä lopunajan ihmisiä kohtaamaan tavalla taikka toisella.

Lopunajan merkkejä on useita, joita Jeesus ennusti ilmenevän. Niitä on; väärät Kristukset ja profeetat, kansojen ja valtakuntien väliset sodat, nälänhädät, maanjäristykset, kristittyjen vainot, laittomuuden valtaanpääsy, jonka seurauksena kylmenee useimpien rakkaus, mutta joka vahvana pysyy loppuun asti se pelastuu. Jeesus jatkaa myös, että Jumalan valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille ja sitten tulee loppu.

Jeesus sanoi Matt. 24: 15. ”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta,  seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – .”

Jeesus halusi vahvistaa sanomansa, rohkaista ja muistuttaa opetuslapsiaan sanomalla: ”Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.” Matt. 24: 5.

Vaikka tämä profetia koski ja koskee ensisijaisesti juutalaisia, pyhäkköä  ja Jerusalemia, niin siinä on meille kaikille kehotus tarkkaavaisuuteen kun näemme  profetioiden toteutuvan.

Jeesus ilmoitti myös paluunsa takaisin, joka näkyy, niin kuin salama, joka leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen. Hän tulee taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella, ei siis enää ihmislapsena, vaan kirkkauden Herrana. Ajankohtaa, jolloin hän saapuu takaisin, eivät tiedä taivasten enkelit, eikä hän, Jumalan Poikakaan, vaan Isä yksin.

Sitten hän kertoi vertauksen: ”Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.” Matt. 24: 32.33.

Kaiken sanomansa Herra Jeesus, Jumalan Poikana ja Vapahtajana vahvistaa sanoen: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. Matt. 24: 35.

Opetus viikunapuusta on selkeä; kun puun oksa on tuore ja lehdet puhkeavat, se merkitsee, että talvi on takanapäin ja kesä on tulossa. Samoin Jeesuksen ilmoittamien maailmanlopun ja hänen tulemuksensa ennusmerkkien toteutuminen merkitsee tämän maailman aikakauden loppua ja Jumalan valtakunnan esiintuloa Herran Jeesuksen ilmestymisen myötä.

 

Valmistautuminen tulevaan?

Valmistautuessamme tulevaan ja   ylipäätään, säilyäksemme uskossa, meillä on yksi tapa ylitse muiden ja se on rukous. Lakata rukoilemasta, on yhtä kuin lakata hengittämästä. Sydämen rukous on yhteydenpitoa ja kommunikointia Hengessä Jumalan kanssa. Profeetta Jeremian kautta Israelin kansalle tullut sanoma, koskien Israelin Jumalasuhteen uudistumista oli tämä: ”Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu…” Jer. 31: 9.

Rukoillen kulkien, uskossa vaeltaen me saamme taivaallisen ja turvallisen johdatuksen elämäämme, eikä meidän tarvitse kompastella. Rukoillen kulkien me saamme myös voimaa kohdata sitä, mikä tuleva on. Herran neuvo kuuluu: ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä:” Luuk. 21: 36.

Ollessamme oikealla paikalla, suhteessamme Jumalaan, kulkien rukoillen,  me voimme nähdä oksan tuoreuden ja lehtien puhkeavan, josta tiedämme kesän – Jumalan valtakunnan – olevan lähellä. Tämän nähtyämme, saamme Jeesuksen sanojen mukaan rohkaista itsemme ja nostaa päämme, sillä meidän vapautuksemme on lähellä. RL.

Jumala ja hänen valtakuntansa salaisuus

Profeetta Jesaja sanoo 45:15.
”Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja.

” 5 Moos. 29:29. sanotaan:
”Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.”

Jumala, vaikka onkin salattu Jumala, ei hän ole kuitenkaan ollut antamatta todistusta itsestään menneiden sukupolvien aikana. Hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voi- mansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä – kirjoittaa apostoli Paavali kirjeessään roomalaisille. Jumalan luomisteot puhuvat Jumalan olemuksesta, mutta hän haluaa antaa ihmiselle vielä enemmän, hän haluaa, että me tuntisimme hänet, kukin ihminen henkilökohtaisesti. Israelin Jumala on myös pakanainkin Jumala – ja Vapahtaja!

Hänellä on ikuisista ajoista lähtien ollut Kristuksessa salainen suunnitelma ihmistä varten, josta apostoli Paavali kirjoittaa, Ef.3:8.-12.:
”Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.” RL.

Jumala puhuu poikansa kautta

Kirjeessä Hebrealaisille luvussa 1, jakeissa 1-2 sanotaan: ”Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.”
Jumala on kautta aikain puhunut ihmisille valitsemiensa profeettojen kautta.
Näinä viimeisinä päivinä – niin kuin myös apostoli sanoo; ”joille maailmanaikojen loppukausi on tullut” – Jumala puhuu meille Poikansa kautta. Jeesus Kristus Jumalan Poikana on kaiken perillinen ja hän on myös se suuri profeetta, josta Herra puhui Moosekselle, 5 Moos. 18: 18,19: ”Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.”

JEESUS, JUMALAN HERÄTTÄMÄ PROFEETTA, PUHUU 

Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään; että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ”Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti”. Matt. 13: 34,35.
Jeesus, Jumalan Poika puhuu ja tuo esiin sellaisia asioita, jotka ovat olleet salassa ihmisiltä maailman perustamisesta asti. Nämä salaisuudet eivät kuitenkaan kaikille avaudu eivätkä tule ilmi ja syy siihen ilmoitetaan, Matt. 13:15: ”Sillä paatunut on tämän kansan sydän ja korvillaan he työläästi kuulevat ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.” On siis kysymys sydämen paatumuksesta, joka estää kuulemasta, näkemästä ja ymmärtämästä Jumalan valtakunnan salaisuuksia ja siten pääsemästä niistä osallisiksi.
Jeesuksen opetuslapsetkaan eivät aina uskoneet, niinpä Jeesus kysyi: ”Onko teidän sydämenne paatunut?”

JEESUS SELITTÄÄ OPETUSLAPSILLEEN VERTAUKSET

Matt. luvussa 13 Jeesus puhuu useita vertauksia kansalle ja puheensa lopuksi hän sanoo: ”Jolla on korvat, se kuulkoon.” Ainoastaan opetuslapsilleen Jeesus selitti ja opetti vertausten merkityksen, koska muille se olisi ollut turhaa heidän sydämensä kääntymättömyyden ja paatumuksen tähden.

– Vertaus kylväjästä –

Opetuslapsilleen Jeesus selittää, Matt. 13:18: ”Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä: Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, joka kylvettiin tien oheen.”  Tässä tapauksessa sydämen paatumus esti kuulijaa ymmärtämästä Jumalan sanaa ja paha pääsi tulemaan tilalle.
Jakeessa 23 Jeesus opettaa: ”Mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä.”  Tässä vertauksessa hyvä maa tarkoitti ihmisen sydäntä, joka on nöyrtynyt parannukseen ja kääntynyt Jumalan puoleen etsimään hänen valtakuntaansa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumalan sana pääsi nöyrtyneessä ja kääntyneessä sydämessä vaikuttamaan ja tuottamaan hyvää hedelmää.

– Vertaus nisusta ja lusteesta sekä elonleikkuusta –

Täällä maailmassa vallitsee kylvön ja niiton laki; eli mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Näin on myös Jumalan valtakunnassa. Jeesus puhuu Matt. 13: 24-30. vertauksen, että Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
Jeesus laski kansanjoukot luotaan, mutta opetuslapset tulivat hänen luokseen ja pyysivät Jeesusta selittämään heille vertauksen pellon lusteesta. Jakeissa 37 – 43 Jeesus selittää sanoen: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele: elonaika on maailman loppu ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niin kuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.” Jeesuksen loppusanat – ”Jolla on korvat, se kuulkoon” – saakoon herättää meidät kuulemaan Jumalan Pojan ääntä – opetuslasten tavalla. RL

Peltomies, joka kylvi siemenen peltoonsa

Keväällä peltomies, nykyisin maanviljelijä, tai kuka tahansa vaivaa näkeekin; kyntää, muokkaa ja lannoittaa ja sitten uskossa kylvää siemenen, tai jyvän peltoonsa ja odottaa toivossa, että kylvö onnistuu ja hän saa sitten syksyllä korjata satoa pelloltaan ja pääsee vaivansa hedelmille. Uskoa ja toivoa tarvitaan siis jokapäiväisessä elämässä ja arkisissa asioissa, voidaksemme toimia. Menettäessämme uskon ja toivon tärkeisiin asioihin; tekemisiimme, tulevaisuuteen ja ennen kaikkea Jumalaan, me lamaannumme ja tulemme kykenemättömiksi toimimaan määrätietoisesti. Menettäessämme uskon tulevaisuuteen, alamme ajatella lyhytnäköisesti ja kaikki vaivannäkö tuntuu turhalta. Me tarvitsemme elämässämme tavoitteita ja päämääriä, joita kohti ponnistella ja jos niitä ei ole, niin elämä on kuin tuuliajolla ajelehtimista.

Kaikilla on, tai on ollut elämässään unelmia, tavoitteita ja päämääriä, joiden eteen on halunnut nähdä vaivaa elämässään. Valitettavasti monien kohdalla unelmat ja tavoitteet ovat särkyneet ja jääneet saavuttamatta. Meistä riippumattomat syyt; sairastumiset, onnettomuudet, loukatuksi tuleminen sekä myös meidän väärät valinnat ja epäonnistumiset elämässämme ovat voineet viedä meiltä uskon ja toivon tulevaisuutemme suhteen. Nyt, jos koskaan tarvitsemme ensisijaisesti uskoa ja luottamusta Jumalaan ja hänen sanaansa kohtaan.

Maailma on täynnä monenlaisia uhkakuvia; sodat, epidemiat ja jopa pandemiat, suuret maanjäristykset, tulvat ja monet ennennäkemättömät luonnon katastrofit, nälänhädät, maailman talouden romahtaminen ja siitä seurannut työttömyys ja monenlaiset seuraamukset, nuorten monenlainen pahoinvointi jne.

Kirjeessä Hebrealaisille 11:1. sanotaan: Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy. Jos maanviljelijä alkaisi epäilemään, että jyvissä, joita hän aikoo kylvää, ei olekaan elämää ja lopettaisi siten vaivannäön, niin häneltä ja monilta muiltakin loppuisi leipä – siten myös meidän elämämme tulisi uhatuksi. Samoin me menetämme mahdollisuutemme iankaikkiseen elämään ja tulevaisuuteen, jos me emme usko ja luota Jumalan sanaan, sen eläväksi tekevään voimaan ja katoamattomuuteen, josta Hän itse on sanonut: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Matt. 4:4. Jeesus on sanonut, että elämämme ei riipu rahasta, eikä tavaran paljoudesta, vaikka sitä ylenpalttiseti olisikin. Amerikan pörssin- ja koko maailmantalouden romahtaminen on osoittanutkin sen, ettei epävarmaan rikkauteen kannata toivoansa asettaa.

Psalmintekijä psalmissa 121:1. kysyy: ”Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Jakeessa 2 hän vastaa itse: ”Apu tulee minulle Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.” Psalmintekijä tiesi, mistä apu tulee, kehen voi luottaa ja turvata.

Lähettäessään sanansa maailmaan, Jumala lähetti sen siinä tietoisuudessa, uskossa ja toivossa, että se tekee myös sen, mitä varten hän sen lähetti: Jes. 55:10,11. ”Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.”

Jumala on suuri peltomies, joka on kylvänyt katoamattoman siemenen maailmaan – lähettämällä oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Jeesus sanoi: ”..jos nisun jyvä ei putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” Joh. 12:24. Tässä Jeesus tarkoitti sitä, että hän tulee kuolemaan ristillä maailman elämän puolesta ja tuottaa paljon hedelmää. Niinkuin nisun jyvä pudotessaan maahan ja kuollessaan, tuottaa paljon hedelmää, eli jälleen uusia jyviä, niin Kristuskin kuoltuaan ja ylösnoustuaan jokaiselle, joka hänet vastaanottaa ja uskoo hänen nimeensä, antaa voiman tulla Jumalan lapseksi ja hän saa iankaikkisen elämän lahjaksi.

Apostoli Pietari kirjoittaa Jumalan sanan uudestisynnyttävästä voimasta ja katoamattomuudesta: 1 Piet. 1:23,25. ”Te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti. Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.”

Jumala haluaa kylvää katoamattoman sanansa – joka tuli maailmaan lihaksi, ihmiseksi – Jeesuksen Kristuksen meidän sydämiimme, että me uskoisimme häneen ja eläisimme hänen kauttaan.

Joh. 14:1.-4. Jeesus itse rohkaisee uskomaan Jumalaan ja häneen: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte. Tuomas, eikä muutkaan opetuslapset tienneet tietä, joka johtaisi sinne, mihinkä Jeesus oli menossa, eli taivaaseen Isän tykö, niin jakeessa 6 Jeesus osoittaa tien opetuslapsilleen ja meille kaikille sanoen: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä, eikä kukaan tule Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani.”

Uskomalla Jeesukseen, hänen nimeensä ja seuraamalla häntä – pitäen hänen sanansa, me olemme silloin taivaalliseen kotiimme ja iankaikkiseen elämään johtavalla tiellä – Isän tykö.

Lopuksi 1 Joh. 5:11.-13. ”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.” RL.