Peltomies, joka kylvi siemenen peltoonsa

Keväällä peltomies, nykyisin maanviljelijä, tai kuka tahansa vaivaa näkeekin; kyntää, muokkaa ja lannoittaa ja sitten uskossa kylvää siemenen, tai jyvän peltoonsa ja odottaa toivossa, että kylvö onnistuu ja hän saa sitten syksyllä korjata satoa pelloltaan ja pääsee vaivansa hedelmille. Uskoa ja toivoa tarvitaan siis jokapäiväisessä elämässä ja arkisissa asioissa, voidaksemme toimia. Menettäessämme uskon ja toivon tärkeisiin asioihin; tekemisiimme, tulevaisuuteen ja ennen kaikkea Jumalaan, me lamaannumme ja tulemme kykenemättömiksi toimimaan määrätietoisesti. Menettäessämme uskon tulevaisuuteen, alamme ajatella lyhytnäköisesti ja kaikki vaivannäkö tuntuu turhalta. Me tarvitsemme elämässämme tavoitteita ja päämääriä, joita kohti ponnistella ja jos niitä ei ole, niin elämä on kuin tuuliajolla ajelehtimista.

Kaikilla on, tai on ollut elämässään unelmia, tavoitteita ja päämääriä, joiden eteen on halunnut nähdä vaivaa elämässään. Valitettavasti monien kohdalla unelmat ja tavoitteet ovat särkyneet ja jääneet saavuttamatta. Meistä riippumattomat syyt; sairastumiset, onnettomuudet, loukatuksi tuleminen sekä myös meidän väärät valinnat ja epäonnistumiset elämässämme ovat voineet viedä meiltä uskon ja toivon tulevaisuutemme suhteen. Nyt, jos koskaan tarvitsemme ensisijaisesti uskoa ja luottamusta Jumalaan ja hänen sanaansa kohtaan.

Maailma on täynnä monenlaisia uhkakuvia; sodat, epidemiat ja jopa pandemiat, suuret maanjäristykset, tulvat ja monet ennennäkemättömät luonnon katastrofit, nälänhädät, maailman talouden romahtaminen ja siitä seurannut työttömyys ja monenlaiset seuraamukset, nuorten monenlainen pahoinvointi jne.

Kirjeessä Hebrealaisille 11:1. sanotaan: Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy. Jos maanviljelijä alkaisi epäilemään, että jyvissä, joita hän aikoo kylvää, ei olekaan elämää ja lopettaisi siten vaivannäön, niin häneltä ja monilta muiltakin loppuisi leipä – siten myös meidän elämämme tulisi uhatuksi. Samoin me menetämme mahdollisuutemme iankaikkiseen elämään ja tulevaisuuteen, jos me emme usko ja luota Jumalan sanaan, sen eläväksi tekevään voimaan ja katoamattomuuteen, josta Hän itse on sanonut: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Matt. 4:4. Jeesus on sanonut, että elämämme ei riipu rahasta, eikä tavaran paljoudesta, vaikka sitä ylenpalttiseti olisikin. Amerikan pörssin- ja koko maailmantalouden romahtaminen on osoittanutkin sen, ettei epävarmaan rikkauteen kannata toivoansa asettaa.

Psalmintekijä psalmissa 121:1. kysyy: ”Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Jakeessa 2 hän vastaa itse: ”Apu tulee minulle Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.” Psalmintekijä tiesi, mistä apu tulee, kehen voi luottaa ja turvata.

Lähettäessään sanansa maailmaan, Jumala lähetti sen siinä tietoisuudessa, uskossa ja toivossa, että se tekee myös sen, mitä varten hän sen lähetti: Jes. 55:10,11. ”Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.”

Jumala on suuri peltomies, joka on kylvänyt katoamattoman siemenen maailmaan – lähettämällä oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Jeesus sanoi: ”..jos nisun jyvä ei putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” Joh. 12:24. Tässä Jeesus tarkoitti sitä, että hän tulee kuolemaan ristillä maailman elämän puolesta ja tuottaa paljon hedelmää. Niinkuin nisun jyvä pudotessaan maahan ja kuollessaan, tuottaa paljon hedelmää, eli jälleen uusia jyviä, niin Kristuskin kuoltuaan ja ylösnoustuaan jokaiselle, joka hänet vastaanottaa ja uskoo hänen nimeensä, antaa voiman tulla Jumalan lapseksi ja hän saa iankaikkisen elämän lahjaksi.

Apostoli Pietari kirjoittaa Jumalan sanan uudestisynnyttävästä voimasta ja katoamattomuudesta: 1 Piet. 1:23,25. ”Te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti. Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.”

Jumala haluaa kylvää katoamattoman sanansa – joka tuli maailmaan lihaksi, ihmiseksi – Jeesuksen Kristuksen meidän sydämiimme, että me uskoisimme häneen ja eläisimme hänen kauttaan.

Joh. 14:1.-4. Jeesus itse rohkaisee uskomaan Jumalaan ja häneen: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte. Tuomas, eikä muutkaan opetuslapset tienneet tietä, joka johtaisi sinne, mihinkä Jeesus oli menossa, eli taivaaseen Isän tykö, niin jakeessa 6 Jeesus osoittaa tien opetuslapsilleen ja meille kaikille sanoen: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä, eikä kukaan tule Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani.”

Uskomalla Jeesukseen, hänen nimeensä ja seuraamalla häntä – pitäen hänen sanansa, me olemme silloin taivaalliseen kotiimme ja iankaikkiseen elämään johtavalla tiellä – Isän tykö.

Lopuksi 1 Joh. 5:11.-13. ”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.” RL.