Kohti kesää

Kesä on vuodenaika, jota me odotamme eniten, sillä kesä on hyvin monien mahdollisuuksien aikaa. Kesällä on valoisaa jopa läpi yön ja monilla on kesälomat. Silloin onkin aikaa harrastaa mieliasioitaan; kalastaa, retkeillä, rakentaa, hoitaa puutarhaa, kerätä marjoja ja muita luonnon antimia sekä olla yhdessä perheen kanssa ja matkustella.

Kesä on meille kaikille levon, latautumisen ja virkistäytymisen aikaa, että jaksamme jälleen pitkän talven yli.

Tätä elämän kiertokulkua on kuitenkin hyvä tarkastella iankaikkisuusnäkökulmasta. Jos näin teemme, niin meille avautuu aivan uusia näköaloja, jotka muuttavat meidän asennettamme ja suhdettamme tähän aikaan, vaikuttaen meidän elämämme arvoihin ja tekemisiimme. Jumalan sanan profeetallisessa valossa, meille uskon kautta on avautumassa näköalat Jumalan iankaikkisiin suunnitelmiin, joita hän toteuttaa Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumala tahtoo viedä meitä todelliseen lepoon ja rauhaan, joka kestää iankaikkisesti.

 

Profeetallinen katse

Meidän tulee katsoa elämäämme ja tulevaisuuttamme eteenpäin – profeetallisesti. Tähän meidän Herramme Jeesus Kristus meitä kehottaa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Matt. luku 24. Tässä apostoli Matteus kertoo tapahtumista, jossa Jeesus tulee ulos pyhäköstä ja menee pois, mutta hänen opetuslapsensa tulevat Jeesuksen luo ja haluavat näyttää hänelle pyhäkön rakennuksia. Siihen Jeesus vastaa heille sanoen: ”Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle jaottamatta.” 

Pyhäkkö oli komea. Sitä oli valtavan suurista kivistä kymmeniä vuosia rakennettu ja nyt opetuslapset saavat kuulla profeetallisen sanan; se tullaan hajottamaan maan tasalle. Ennen pääsiäistä Jeesus tapasi pyhäkössä istumassa myyjiä ja rahanvaihtajia, niin hän teki nuorista ruoskan ja ajoi kaikki myyjät lampaineen, härkineen ja kyyhkysineen ulos sekä kaatoi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä ja tuolinsa nurin. Sitten hän sanoi (Matt. 21:13.) heille: ”Kirjoitettu on: `Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi`, mutta te teette siitä ryövärien luolan.” Apostoli Johannes kertoo luvussa 2, kuinka edellisen johdosta juutalaiset tulivat Jeesuksen tykö ja vaativat häneltä merkkiä, johon Jeesus vastasi: Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Tähän juutalaiset vastasivat: ”Neljäkymmentäkuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu ja sinäkö pystytät  sen kolmessa päivässä?” Juutalaiset eivät ymmärtäneet, että Jeesus puhui ruumiinsa temppelistä, ja että hänet  tullaan ristiinnaulitsemaan ja tappamaan ristillä, mutta hän nousee kuolleista kolmantena päivänä.

 

Lyhytnäköinen katse ja seuraus

Juutalaiset olivat menettäneet jotakin hyvin arvokasta, sillä he olivat maallistuneet ja menettäneen armon ja rukouksen hengen ja alkaneet pitää pyhäkköä rukoushuoneen sijasta markkinapaikkana. He olivat lakanneet rukoilemasta ja siten pitämästä uskon yhteyttä Jumalaansa.

Heidän katseensa oli tullut lyhytnäköiseksi ja maalliseksi, jossa ei ollut enää sijaa eikä aikaa rukoukselle;  Jumalan tahdon, -johdatuksen ja -varjeluksen etsimiselle. Tämän seurauksena Jerusalem valloitettiin ja temppeli hajoitettiin. Tämänkin tapahtuman Jeesus puhui jo edeltä kun hän ratsasti Jerusalemiin. Siitä Luukas kertoo: Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta…sen tähden, ettet etsikkoaikaasi tuntenut.”Luuk. 19:41.-44.

Jospa tietäisit sinäkin…mutta nyt se on silmiltäsi salattu. On hyvin ikävää, jos me emme tunne omaa etsikkoaikaamme, sitä, jolloin Jumala meitä kutsuu ja kehottaa etsimään ensin hänen valtakuntaansa ja vanhurskauttaan. Etsiessämme elämässämme ensisijaisesti Jumalaa, hänen valtakuntaansa ja vanhurskauttaan, kuuluu myös lupaus; siinä ohessa annetaan elatus ja vaatteet eli se, mitä me tässä ajassa tarvitsemme.

 

Opetuslapset saivat Jeesukselta paljonkin opetusta ja valaistusta tulevista asioista ja tapahtumista. Niistä monet asiat muistuivat heidän mieleensä kun ne toteutuivat. Jeesuksen ennustaessa temppelin hajottamisen, niin lopulta opetuslapset itsekin rohkaistuivat kysymään Herralta tulevia tapahtumia sanoen: ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailmanlopun merkki?” Matt. 24: 3.

Tähän Jeesus vastasi: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä, sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: `Minä olen Kristus`,  ja eksyttävät monta. Matt. 24: 4.5.

Tämän lisäksi Jeesus puhuu paljon enteistä ja merkeistä ennen maailman loppua. Maailmanloppuhan merkitsee tämän nykyisen maailman aikakauden loppua, jonka jälkeen Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, joissa vanhurskaus eli oikeudenmukaisuus asuu ja hallitsee. Tämän maailman aikakausi alkaa olla nyt lopuillaan. Sillä jos me tarkastelemme Herran Jeesuksen antamia selkeitä merkkejä, niin niistä emme voi erehtyä. On kuitenkin aivan eri asia uskommeko, mitä Herra on edeltä meille sanonut ja alammeko myös toimimaan ja vaeltamaan uskon mukaisesti kohti luvattua uutta taivasta ja -maata.

Jeesus – puhuessaan vääristä Kristuksista ja profeetoista – sanoi myös, että te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomista sodista, mutta katsokaa, ettette peljästy, sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Jeesuksen sanoessa: näin täytyy tapahtua, se merkitsee, että nämä ennustukset vääjäämättä tulevat meitä lopunajan ihmisiä kohtaamaan tavalla taikka toisella.

Lopunajan merkkejä on useita, joita Jeesus ennusti ilmenevän. Niitä on; väärät Kristukset ja profeetat, kansojen ja valtakuntien väliset sodat, nälänhädät, maanjäristykset, kristittyjen vainot, laittomuuden valtaanpääsy, jonka seurauksena kylmenee useimpien rakkaus, mutta joka vahvana pysyy loppuun asti se pelastuu. Jeesus jatkaa myös, että Jumalan valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille ja sitten tulee loppu.

Jeesus sanoi Matt. 24: 15. ”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta,  seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – .”

Jeesus halusi vahvistaa sanomansa, rohkaista ja muistuttaa opetuslapsiaan sanomalla: ”Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.” Matt. 24: 5.

Vaikka tämä profetia koski ja koskee ensisijaisesti juutalaisia, pyhäkköä  ja Jerusalemia, niin siinä on meille kaikille kehotus tarkkaavaisuuteen kun näemme  profetioiden toteutuvan.

Jeesus ilmoitti myös paluunsa takaisin, joka näkyy, niin kuin salama, joka leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen. Hän tulee taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella, ei siis enää ihmislapsena, vaan kirkkauden Herrana. Ajankohtaa, jolloin hän saapuu takaisin, eivät tiedä taivasten enkelit, eikä hän, Jumalan Poikakaan, vaan Isä yksin.

Sitten hän kertoi vertauksen: ”Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.” Matt. 24: 32.33.

Kaiken sanomansa Herra Jeesus, Jumalan Poikana ja Vapahtajana vahvistaa sanoen: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. Matt. 24: 35.

Opetus viikunapuusta on selkeä; kun puun oksa on tuore ja lehdet puhkeavat, se merkitsee, että talvi on takanapäin ja kesä on tulossa. Samoin Jeesuksen ilmoittamien maailmanlopun ja hänen tulemuksensa ennusmerkkien toteutuminen merkitsee tämän maailman aikakauden loppua ja Jumalan valtakunnan esiintuloa Herran Jeesuksen ilmestymisen myötä.

 

Valmistautuminen tulevaan?

Valmistautuessamme tulevaan ja   ylipäätään, säilyäksemme uskossa, meillä on yksi tapa ylitse muiden ja se on rukous. Lakata rukoilemasta, on yhtä kuin lakata hengittämästä. Sydämen rukous on yhteydenpitoa ja kommunikointia Hengessä Jumalan kanssa. Profeetta Jeremian kautta Israelin kansalle tullut sanoma, koskien Israelin Jumalasuhteen uudistumista oli tämä: ”Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu…” Jer. 31: 9.

Rukoillen kulkien, uskossa vaeltaen me saamme taivaallisen ja turvallisen johdatuksen elämäämme, eikä meidän tarvitse kompastella. Rukoillen kulkien me saamme myös voimaa kohdata sitä, mikä tuleva on. Herran neuvo kuuluu: ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä:” Luuk. 21: 36.

Ollessamme oikealla paikalla, suhteessamme Jumalaan, kulkien rukoillen,  me voimme nähdä oksan tuoreuden ja lehtien puhkeavan, josta tiedämme kesän – Jumalan valtakunnan – olevan lähellä. Tämän nähtyämme, saamme Jeesuksen sanojen mukaan rohkaista itsemme ja nostaa päämme, sillä meidän vapautuksemme on lähellä. RL.